perjantai 6. marraskuuta 2015

Mitä hevosen omistaminen on? (Kuvahaaste)

Sain kuvahaasteen Anulta, kiitos siitä! :)

KUVAHAASTEEN SÄÄNNÖT → Valitse neljä kuvaa, jotka kuvaavat parhaiten sanoja luottamusonnistuminen,epäonnistuminen sekä todellisuus.
→ Neljän kuvan jälkeen valitse yksi vapaavalintainen kuva sekä valitse siihen kuvaa parhaiten kuvaava sana.
→ Haasta kuvahaasteeseen viisi blogia, joissa bloggaajalla on oma hevonen. Yksinkertaista ja helppoa!

Ja sitten mennään!

Luottamus...



Selma on maailman hyväsydämisin olento ja se aidosti rakastaa lapsia. Olen tuon jalkojenhoitajan hengen velkaa tälle tammalle. Kun tämä punapaitainen esikoiseni oli 3-vuotias, meillä oli mansikkamaa laidunlohkon takana. Kävelimme yhdessä lohkon läpi mansikkamaalle ja aloimme kerätä. Keskittyneenä keräsin marjoja, kunnes havahduin ettei tyttö ollut höpissyt hetkeen mitään. Vilkaisin ympärilleni, eikä lasta näkynyt. Nousin seisomaan ja kauhukseni näin tämän taapertavan laidunlohkon läpi yksin kohti taloa. Laitumella oli Selman lisäksi ruunani Kaurahattu, joka ei voinut sietää lapsia, eikä oikein aikusiakaan laitumella, tarhassa tai karsinassa. Hetki joka piirtyi verkkokalvoilleni tuntui menevän kuin hidastettuna. Tyttö taapertaa autuaan tietämättömänä eteenpäin, ruuna liiskaa korvansa niskaan ja lähtee takaa päin hyökkäykseen kohti lapsen selkää... Ja silloin Selma ravaa väliin, suojaa lastani omalla kropallaan ja purren ajaa ruunan pois. Ja tyttö pääsi onnellisesti langan toiselle puolelle. Selma on useasti tämän jälkeen todistanut minulle, että voin luottaa lapseni sen huomaan. Toki riskit on aina olemassa kun on kyse pienikokoisista ihmisistä ja hevosen näkökentän kuolleista kulmista, joten vahdin ja opastan tietenkin aina vieressä.

Onnistuminen...



Se tunne, kun Selma vilauttaa pienen hetken Miran alla isoa liikettä, ryhdistäytymiskykyään, painon siirtymistä takaosalle.. Ne ovat todellisia onnistumisen hetkiä jotka motivoivat tarpomaan eteenpäin myöhemmin ja uskomaan siihen, että jonakin päivänä se onnistuu pitkiäkin aikoja. Kehitys on ollut kyllä melkoista viimeisen vuoden aikana. Me ollaan laitettu hulluja tavoitteita (kuten startata tänä syksynä heA:ta ja ehkä saada 50% tulos) ja onnistuttu ne saavuttamaan, vaikka viime vuonna tähän aikaan kisataso oli heC. Hyvä Mira, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Epäonnistuminen...




Treenisuunnitelmissa ja tasapainoisessa taloustilanteessa pysymisen epäonnistuminen. Sairastelut ovat hevosenomistamisen huonoin ja kallein puoli. Ja kaiken lisäksi se on äärimmäisen stressaavaa. Ja sydäntäsärkevää.

Todellisuus...




Hoivaamista ennen ja jälkeen ja vähän siinä välissäkin. Itse kun hoitaa niin saa sellaista mitä sattuu tulemaan. Ja huoltamista (ja huollon organisoimista) riittää. Varustehuoltoa, lihashuoltoa, hammashuoltoa, kaviohuoltoa, jalkahuoltoa, vesihuoltoa, hygieniahuoltoa ja sen semmoista pientä. Jos tallilta selviää kolmessa tunnissa sisältäen hevosen liikutuksen, niin hyvin menee. ;)

Ja sitten oma extrakuvani.

Elämys...




Selma on minulle se Elämäni Hevonen. Sen hellä ja herttainen luonne jaksaa ihastuttaa minua päivästä toiseen. Kun se osoittaa minulle välittävänsä, se saa sydämeni pakahtumaan. Sen kanssa koen henkeäsalpaavat maisemat, jännittävät retket, edustustehtävät, muiden ilahduttamiset... Selma on minulle terapeutti, personal trainer, ystävä ja kumppani. Syy ja seuraus. Ilman Selmaa elämäni olisi hyvin tyhjää. Nyt minulla on kaikki.

Haastan seuraavat blogit:

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Ja ennen kaikkea ihana Selma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. On meillä ollut onnea kun ollaan saatu ihania tammoja elämäämme. Sinäkin ihan kaksin kappalein! :) <3

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)