lauantai 12. syyskuuta 2015

Hankurille apu omasta verestä?


Kesäihottuma, tuo nykyajan rutto ja lepra yhdessä, puhututtaa. Jokaisessa suomenhevoskeskustelussa päädytään aina jotenkin kesäihottumaan. Jos hevosella on pystyharja, sillä on kesäihottuma. Jos sen häntäjouhet tököttää pahimpaan polttiaisaikaan pystyssä, sillä on aivan selvästi kesäihottuma. Jos se hankaa takamustaan pitkin maata tuskaisena kun puita ei laitumella ole, lapsikin näkee että sillä on kesäihottuma. Kaikki nämä pitäisi tappaa ja jos tällaisen omistaja erehtyy teettämään jälkikasvua (ja näin siirtämään ruttoa tuleville polville), voisi sen omistajankin oikeastaan tappaa. Etenkin oriinomistajan! Ja pahinta alakastia ovat ne, jotka kehtaavat hoitaa näitä kapisia kantturoitaan (etenkin oriita ja tammoja), kisata niillä ja lisätä määrää. Kun elukka voi päältä päin näyttää terveeltä, mutta ei se ole! Pirkko näki sen hankaavan häntäänsä yksissä kisoissa! Yrittävät huijata tarkkasilmäisiä ihottumapoliiseja! Pitäisivät hoitamattomana, niin näkyisi varoittavat merkit jo kaukaa!

Tervetuloa 2010-luvulle. Allergiat ovat niin ihmisillä, kissoilla, koirilla ja hevosilla lisääntyneet räjähdysmäisesti. Teorioita siitä miksi näin on, on lukuisia. Nykyaikainen teollisten ruokien (ja rehujen) syönti, lääkkeet, ilmastonmuutos... Kesäihottuma on jo terminä ihan typerä. Osa allergisista hankaa talvellakin. Mutta sillä on tietysti helppo niputtaa rehuaineallergiat, polttiaisallergiat ja kaikki yliherkkyydet saman lenssun alle. Hankuri sana on vanha suomenkielen sana ja mielestäni se kuvaa parhaiten näitä eri allergioista kärsiviä hevosia jos ne halutaan niputtaa. Kaikki hankaa. Ja hankureita syntyy niin terveistä kuin hankaavista vanhemmista. Tutkimusten mukaan yleisin sairastumisikä on 6-8 vuoden seutuvilla. Osalle allergia voi puhjeta jo pikkuvarsana, osalle vanhoilla päivillään. Mitään takeita mistään nykypäivänä elävästä suomenhevosesta ei ole. Ja rotukaan ei enää suojele, hankureita alkaa olla myös puoliverisissä ja lämminverisissä. Sinällään siis suokkien myynti-ilmoituksissa maininnat "Ei kesäihottumaa" pitäisi täydentää sanalla 'vielä'.

Olen tottakai sitä mieltä, että jos eläimen elämä allergiansa kanssa on sen lajityypillistä käytöstä häiritsevää, on se parempi lopettaa. Jos se ei kykene laitumella tai tarhassa tekemään loimensa alla mitään muuta kuin hankaamaan, piehtaroimaan, istumaan kutisevan häntänsä päällä, on vaihtoehdot loppu. Mutta jos hankuri elää levollisesti ja hankaa jouhiaan katki satunnasesti vaikkin säännöllisesti, ei se vielä ole lakannut toimimasta lajityypillisesti. Esteettisesti se on todella ikävää kun tukka lähtee. Se, voiko lievästi allergisia käyttää siitokseen... No, mielestäni voi. Suomenhevonen on niin pieni rotu geenipooliltaan ja allergiset yksilöt lisääntyvät koko ajan todellakin jopa niistä terveistä vanhemmista. Jos hevonen on suorittaja ja allergia lievää, en näe siinä ehdotonta STOP-kylttiä. Tietenkään en yhdistäisi kahta hankuria tai jos hevosella ei ole jalostukseen mitään annettavaa. Mutta onhan se nyt selvä, että suomenhevonen kuolee sukupuuttoon jos aletaan kaikki hyvärakenteiset ja hienosti liikkuvat periyttäjät rajata pois siksi että ne hankaa. Sairaalloisesti hankaavat tietysti asia erikseen. Eihän tämä mitenkään päin ole mustavalkoinen asia. Tottakai jo kun Hulda laitettiin alulle, informoin tilaajaa Selman hankaamisesta. Se on jokaisen vain päätettävä missä raja menee. Ja kun otetaan riski, tiedostetaan, että jos tauti pahenee, on tehtävä raskas päätös. Mutta sitä se on näiden hevosten kanssa aina. Jännevamma, kaviorustonluutuma, kinnerpatti, ahtaat polvikanavat... Harmi kun nämä eivät ole täydellisiä barbihevosia.

Selma on tullut minulle siis 2-vuotislokakuussa. Hippoksessa omistajanvaihdos näkyy myöhempänä ajankohtana, mutta hevonen tuli konkreettisesti minulle silloin. Sen tukka oli paksu, mutta ei kovin pitkä ja jouhi hyvin hentoa ja kuin kreppiraudalla kiharrettua.

Kolmivuotisnäyttelyssä 13.10.2008 Valtimolla. Oli tukkaa.
Minulla siis oli terve hevonen vuodesta 2007 vuoteen 2012 asti. Vuonna 2011 laitoimme terveen tamman kantavaksi Jaapelista ja kun orivarsa syntyi.. Pam! Selma alkoi hankaamaan. Se oli koko kesän ilman lointa tai minkäänlaisia tököttejä. Satunnaisesti jotain myrkkyä sai nahkaansa..

Pikku-Seppo ja häntää hangannut äiskä. Kuva: Sari Kuure

Hieman aiemmin otettu kuva, mutta häntä... 
Joulukuu 2012.
Kutinan kanssa on nyt siis eletty kesä 2012, 2013, 2014 ja 2015. Näistä vain viimeisin on eletty loimitettuna. Lopputulos:

3.8.2013. Ei loimitettu, vain myrkytetty Dr. Repelillä. Metsälaitumessa.

16.9.2013 (Olin leikannut ratsunharjan hiukan kuvaa aiemmin, mutta jouhia on katki ja ne ovat harvat sään etupuolelta, häntä oli myös kärsinyt. Selma tarhasi metsätarhassa ilman loimea.
24.8.2014. Laitumella ei puita, hoitona Relaxantin hoitoseerumi ja shampoo. Rapsutteli omalla takakaviollaan harjan tähän kuntoon.

10.9. Hännässä joitain jouhia katkottu, parempi kuin edellisenä kesänä. Ihottumaloimi käyttöön syyskuussa ja tarhassa puita.
Häntä nyt 7.9.2015. Paremmassa kunnossa vuosiin. Laitumella ei puita, mutta jouduimme ottamaan hevoset pois vihreältä jo elokuun puolivälissä. Tarhassa puita Loimitettu keväästä asti. 2-3 kertaa pesty Relaxant shampoolla, ei hyönteismyrkkyä.

Loimesta huolimatta taas keskikaulan kohdalta jouhia nyrhitty. Lisäksi loimetkin hankaavat hentoa jouhta katki. 

Naamamaski hankasi etutukan ja nykyinen korvien yli tuleva loimi hankaa myös. Tämä on isoin menetys.
Olen siis taistellut kaljuuntumista vastaan, Selma pärjäisi kyllä omasta mielestään paremmin ilman huppuja ja loimia. Hupusta luovuinkin, koska se teki hentoihin jouhiin syvän jakauksen ja hiersi nahkaan asti. Loimia särkyy aika mukavaa tahtia... Kolme tänä kesänä.

Tästä syystä päädyin kokeilemaan "Hallamaan rakeita" eli hevosen omasta verestä tehtyä seerumia. Sille tuli hintaa vain vajaa 50 e ja putki kestää kaksi kesää. Ja koska klinikka säilöö seerumia kaksi vuotta, saan postimaksuilla sitten vielä kolmanneksi ja neljänneksikin kesäksi seeurumia.

Homma toimii siis niin, että pahimpaan kutina-aikaan (Selmalla otin elokuussa, mutta voi toki ottaa keväälläkin kun oireita on ollut kaksi viikkoa) hevoselta otetaan putki verta ja se lähetetään Nummelan Eläinlääkäreille hevosen ja omistajan tietojen kera. Seuraavana päivänä saapui valmis seerumi. Sitä annetaan 10-20 raetta kahden viikon ajan, sitten viikko taukoa ja rakeita annetaan taas yksi viikko. Sitten aina kun oireita ilmenee, annetaan parin viikon ajan. Rakeet pitäisi onnistua kaatamaan hevosen alahuulen sisäpinnalle.

Hienon sokerin kokoisia kiteitä.

Siinäpä yrität annostella 10-20 kidettä... Tuossa on varmaan 60 ja takaisin ei saa tuubiin kaataa. Joten kaikki sinne turpavärkkiin vain.
Selma on nyt saanut rakeita kaksi viikkoa ja on menossa se väliviikko. Ohjeessa luki, että oireet saattavat hetkellisesti jopa pahentua noiden ensimmäisten kahden viikon aikana, mutta sitä ei onneksi tapahtunut. Selma kyllä hankailee tarhassa olevaan puuhun ja illalla karsinaan otettaessa, mutta se on nyt sellaista hieman hajamielistä, viipyilevää hieromista jota olen nähnyt. Ei niin kovia otteita mitä aiemmin. Polttiaisia on kyllä aivan jumalattomasti juuri nyt.

Kyseisen seerumin kehittäjä Raija Hallamaa on siis tehnyt seerumia jo 90-luvulla ja silloin sen vaikutuksista on tehty tutkimus, johon puolestaan viitataan useissa lähteissä. Kaikki hevoset eivät vastaa hoitoon, mutta suurimmalla osalla oireet helpottavat merkittävästi. Selma näyttäisi onneksi osuvan tuohon porukkaan. Seerumi lasketaan homeopaattiseksi tuotteeksi, joten tiedän että osa kansalaisista tuhahtaa sille. Ja saa tuhahtaa minun puolestani. Jos niin monet hevoset ovat saaneet siitä apua ja kokeilu ei todellakaan ole kallis, niin tottakai me testaamme sen!

Seerumista on ollut juttua Hevoset ja Ratsastus -lehdessäSatu Marttilan laajassa lopputyössä ihottumasta (sivu 29 alkaa seerumiosio), Raijan omissa julkaisuissa (jos jaksaa kirjautua pääsee lukemaan kaikki) ja mm. Yle Uutisissa, joissa tosin virheellisesti mainitaan ettei seerumin toimivuudesta ole tehty virallisia tutkimuksia. Koska se siis on tutkittu, ihan virallisesti.

Itse lähdin liikkeelle metsästämällä netin syövereistä Raijan sähköpostiosoitteen ja sitten eläinlääkäristä hain verikokeenottovälineet ja paketin jossa verta saa lähettää. Mira on onneksi sairaanhoitaja, niin näpsäkästi sujui verenotto. Ja tosiaan maanantaina laitettiin postiin ja tiistaina tuli valmis seerumi.

Jäämme siis seuraamaan onko Selmalle tästä enemmänkin hyötyä. Tähän mennessä näyttää lupaavalta.

11 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista. Vipsuhan on moniallerginen, mutta kuten monet kanssa toverinsa, se ei ole niin sanottu hankuri. Toki sekin rapsuttelee, mutta ei pakonomaisesti. Vähän samaan tapaan kuin minä, jos hyttynen sattuu pistämään.

    Olen siis onnekas ja odotan kauhulla sitä hetkeä, että tilanne muuttuu. Vielä hyvä. Pelkään erityisesti, koska Vipsun emällä tilanne oli aikanaan mahdoton.

    Meillä oli edellisellä tallilla suokkikaveri, jolle veriseerumihoito antoi merkittävän avun. Mutta se seerumi pistettiin piikillä ja tilattiin Briteistä. Osaatko sanoa, mikä näillä on se merkittävä keskinäinen ero, vai onko sitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa kyllä sanoa kun en tarkalleen tiedä kummankaan valmistusmetodeja tai pohjaako ne siihen että hevoseen laitetaan allergisoivaa ainetta pieniä määriä vai eristetäänkö verestä omia vasta-aineita ja sitten niitä annetaan ja näin lisätään vastustuskykyä. Pitäisi kemistiksikin vielä lukea. :D Olin niin hyvä niissä madonmunan laskemisissakin, niin jospa nuo seerumitkin sujuisi. :P

      Poista
  2. Ihan mielenkiintoista, en ole koskaan moisesta edes kuullut. Oma 22-vuotias lv-tamma on ainakin ötököille allerginen, koko hevonen menee pateille, iho lähes vereslihalle ja hevonen juoksee sekopäisenä pitkin aitausta. Loimipäällä pysyy tyytyväisenä ja ihokin ehjänä + ötökkäkarkoitteet/rasvat käytössä. Lisäksi hankaa kyllä itseään, Tänä kesänä pysynyt kutina aika hyvin pioneerin saippuapesulla ja ihonhoitoöljyllä kurissa.

    Samon 10-vuotias shettstamma hankaa jouhiaan ihan kiitettävästi, joten aika kahulla odotan että puhkeaako sille kesäihottuma :/

    Olen kuullut että eläinlääkärit on joillekkin määränneet ihan ihmisille tarkoitettuja allergialääkkeitä mm. heinixiä ainakin ja siitä on myös ollut apua kesäihottumaiselle. Siitä ei kyllä itsellä toistaiseksi ole kokemusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kortisonia ja ihmisten allergialääkkeitä käytetään. Itse mieluusti teurastan hevoseni sitten kun aika on sellainen, joten olen ihmisten lääkkeitten kanssa hyvin varovainen. Teuraskielto tulee aika monesta. :/ Oletko kokeillut ihottumaisille tarkoitettuja rehuja? Minulla on nekin vielä kokeilematta. :)

      Poista
    2. Kuulosti siltä kuin itse kirjaimellisesti teurastaisin hevoseni. :'D Ei sentään...

      Poista
    3. No sehän niissä kyllä tahtoo olla :/ Meillä ei tosin hevoset teuraaksi mene ihmiskäyttöön, vaan edelliset meni koiranruuaksi ja taitaa seuraavatkin sitten tulevaisuudessa mennä.

      En ole vielä kokeillut erilaisia rehuja, mutta tuo munkinpippuri (mikä taisi teilläkin olla?) on ponilla käytössä. (kiimat ainakin lieventyi ja ei ole tänä kesänä ollut paukamilla) Lv on niin nirso että se kieltäytyi sitä syömästä.

      Poista
    4. Joo, tuo munkinpippuri on kyllä ihan loistava! En luovu siitä enää ikinä. :D Kiimat todellakin lieventyneet Selmallakin eikä paukaman paukamaa koko kesänä. Haavoissakaan ei kärpäset ole pörränneet. Hassua ettei lv:si syö sitä. Selma on todella kranttu ja nirppanokka ruuastaan, mutta jostain syystä munkinpippuri ja nyt uutena lakritsinjuuri (vatsaa hoitamaan) uppoaa ihan täysin. :)

      Poista
    5. Joo sitä ihmettelin itsekkin, kun sekoitin sen "iltapuuron" sekaan niin ei silti kelpaa. Ihme eläin! :D Poni kyllä syö ihan kuiviltaan, mutta se tosin onkin niin ahne että kaikki syötäväksi (ja ei syötäväksi) tarkoitettu kelpaa ;)

      Poista
  3. Hei, itsekin olen etsinyt Hallamaan S-postiosoittetta mutta en löytänyt. Onko sinulla vielä sitä tallessa? Mulla on kanssa 10 V. suomenhevonen ja kesät ovat yhtä helvettiä sen kanssa. Jos tästä löytyisi helpotusta. T. Maritta V.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, itsekin löysin sen jostain englanninkielisestä artikkelista tai jostain vastaavasta kun googlailin. :D raija.hallamaa@elisanet.fi. Toivottavasti apu löytyisi! Meilläkin on tämä kevätkesä kuitenkin se ratkaiseva testaus, että toimiiko rakeet. Syksyllä kuurin aloitettuamme alkoi polttiaismäärät hiipua samaa tahtia kun kuuri eteni. Joten ei niitä oireitakaan sitten enää ollut muutenkaan. Mutta kohtahan se riemu sitten taas alkaa... >.<

      Poista
    2. Kiitos, laitanpa viestiä ja toivottavasti kesä menee äkkiä ohi ��T. Maritta

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)