Hankurille apu omasta verestä?

Kesäihottuma, tuo nykyajan rutto ja lepra yhdessä, puhututtaa. Jokaisessa suomenhevoskeskustelussa päädytään aina jotenkin kesäihottumaan. Jos hevosella on pystyharja, sillä on kesäihottuma. Jos sen häntäjouhet tököttää pahimpaan polttiaisaikaan pystyssä, sillä on aivan selvästi kesäihottuma. Jos se hankaa takamustaan pitkin maata tuskaisena kun puita ei laitumella ole, lapsikin näkee että sillä on kesäihottuma. Kaikki nämä pitäisi tappaa ja jos tällaisen omistaja erehtyy teettämään jälkikasvua (ja näin siirtämään ruttoa tuleville polville), voisi sen omistajankin oikeastaan tappaa. Etenkin oriinomistajan! Ja pahinta alakastia ovat ne, jotka kehtaavat hoitaa näitä kapisia kantturoitaan (etenkin oriita ja tammoja), kisata niillä ja lisätä määrää. Kun elukka voi päältä päin näyttää terveeltä, mutta ei se ole! Pirkko näki sen hankaavan häntäänsä yksissä kisoissa! Yrittävät huijata tarkkasilmäisiä ihottumapoliiseja! Pitäisivät hoitamattomana, niin näkyisi varoittavat merkit jo kaukaa!

Tervetuloa 2010-luvulle. Allergiat ovat niin ihmisillä, kissoilla, koirilla ja hevosilla lisääntyneet räjähdysmäisesti. Teorioita siitä miksi näin on, on lukuisia. Nykyaikainen teollisten ruokien (ja rehujen) syönti, lääkkeet, ilmastonmuutos... Kesäihottuma on jo terminä ihan typerä. Osa allergisista hankaa talvellakin. Mutta sillä on tietysti helppo niputtaa rehuaineallergiat, polttiaisallergiat ja kaikki yliherkkyydet saman lenssun alle. Hankuri sana on vanha suomenkielen sana ja mielestäni se kuvaa parhaiten näitä eri allergioista kärsiviä hevosia jos ne halutaan niputtaa. Kaikki hankaa. Ja hankureita syntyy niin terveistä kuin hankaavista vanhemmista. Tutkimusten mukaan yleisin sairastumisikä on 6-8 vuoden seutuvilla. Osalle allergia voi puhjeta jo pikkuvarsana, osalle vanhoilla päivillään. Mitään takeita mistään nykypäivänä elävästä suomenhevosesta ei ole. Ja rotukaan ei enää suojele, hankureita alkaa olla myös puoliverisissä ja lämminverisissä. Sinällään siis suokkien myynti-ilmoituksissa maininnat "Ei kesäihottumaa" pitäisi täydentää sanalla 'vielä'.

Olen tottakai sitä mieltä, että jos eläimen elämä allergiansa kanssa on sen lajityypillistä käytöstä häiritsevää, on se parempi lopettaa. Jos se ei kykene laitumella tai tarhassa tekemään loimensa alla mitään muuta kuin hankaamaan, piehtaroimaan, istumaan kutisevan häntänsä päällä, on vaihtoehdot loppu. Mutta jos hankuri elää levollisesti ja hankaa jouhiaan katki satunnasesti vaikkin säännöllisesti, ei se vielä ole lakannut toimimasta lajityypillisesti. Esteettisesti se on todella ikävää kun tukka lähtee. Se, voiko lievästi allergisia käyttää siitokseen... No, mielestäni voi. Suomenhevonen on niin pieni rotu geenipooliltaan ja allergiset yksilöt lisääntyvät koko ajan todellakin jopa niistä terveistä vanhemmista. Jos hevonen on suorittaja ja allergia lievää, en näe siinä ehdotonta STOP-kylttiä. Tietenkään en yhdistäisi kahta hankuria tai jos hevosella ei ole jalostukseen mitään annettavaa. Mutta onhan se nyt selvä, että suomenhevonen kuolee sukupuuttoon jos aletaan kaikki hyvärakenteiset ja hienosti liikkuvat periyttäjät rajata pois siksi että ne hankaa. Sairaalloisesti hankaavat tietysti asia erikseen. Eihän tämä mitenkään päin ole mustavalkoinen asia. Tottakai jo kun Hulda laitettiin alulle, informoin tilaajaa Selman hankaamisesta. Se on jokaisen vain päätettävä missä raja menee. Ja kun otetaan riski, tiedostetaan, että jos tauti pahenee, on tehtävä raskas päätös. Mutta sitä se on näiden hevosten kanssa aina. Jännevamma, kaviorustonluutuma, kinnerpatti, ahtaat polvikanavat... Harmi kun nämä eivät ole täydellisiä barbihevosia.

Selma on tullut minulle siis 2-vuotislokakuussa. Hippoksessa omistajanvaihdos näkyy myöhempänä ajankohtana, mutta hevonen tuli konkreettisesti minulle silloin. Sen tukka oli paksu, mutta ei kovin pitkä ja jouhi hyvin hentoa ja kuin kreppiraudalla kiharrettua.

Kolmivuotisnäyttelyssä 13.10.2008 Valtimolla. Oli tukkaa.

Minulla siis oli terve hevonen vuodesta 2007 vuoteen 2012 asti. Vuonna 2011 laitoimme terveen tamman kantavaksi Jaapelista ja kun orivarsa syntyi.. Pam! Selma alkoi hankaamaan. Se oli koko kesän ilman lointa tai minkäänlaisia tököttejä. Satunnaisesti jotain myrkkyä sai nahkaansa..

Pikku-Seppo ja häntää hangannut äiskä. Kuva: Sari Kuure

Hieman aiemmin otettu kuva, mutta häntä... 

Joulukuu 2012.

Kutinan kanssa on nyt siis eletty kesä 2012, 2013, 2014 ja 2015. Näistä vain viimeisin on eletty loimitettuna. Lopputulos:

3.8.2013. Ei loimitettu, vain myrkytetty Dr. Repelillä. Metsälaitumessa.

16.9.2013 (Olin leikannut ratsunharjan hiukan kuvaa aiemmin, mutta jouhia on katki ja ne ovat harvat sään etupuolelta, häntä oli myös kärsinyt. Selma tarhasi metsätarhassa ilman loimea.

24.8.2014. Laitumella ei puita, hoitona Relaxantin hoitoseerumi ja shampoo. Rapsutteli omalla takakaviollaan harjan tähän kuntoon.

10.9. Hännässä joitain jouhia katkottu, parempi kuin edellisenä kesänä. Ihottumaloimi käyttöön syyskuussa ja tarhassa puita.

Häntä nyt 7.9.2015. Paremmassa kunnossa vuosiin. Laitumella ei puita, mutta jouduimme ottamaan hevoset pois vihreältä jo elokuun puolivälissä. Tarhassa puita Loimitettu keväästä asti. 2-3 kertaa pesty Relaxant shampoolla, ei hyönteismyrkkyä.

Loimesta huolimatta taas keskikaulan kohdalta jouhia nyrhitty. Lisäksi loimetkin hankaavat hentoa jouhta katki. 

Naamamaski hankasi etutukan ja nykyinen korvien yli tuleva loimi hankaa myös. Tämä on isoin menetys.

Olen siis taistellut kaljuuntumista vastaan, Selma pärjäisi kyllä omasta mielestään paremmin ilman huppuja ja loimia. Hupusta luovuinkin, koska se teki hentoihin jouhiin syvän jakauksen ja hiersi nahkaan asti. Loimia särkyy aika mukavaa tahtia... Kolme tänä kesänä.

Tästä syystä päädyin kokeilemaan "Hallamaan rakeita" eli hevosen omasta verestä tehtyä seerumia. Sille tuli hintaa vain vajaa 50 e ja putki kestää kaksi kesää. Ja koska klinikka säilöö seerumia kaksi vuotta, saan postimaksuilla sitten vielä kolmanneksi ja neljänneksikin kesäksi seeurumia.

Homma toimii siis niin, että pahimpaan kutina-aikaan (Selmalla otin elokuussa, mutta voi toki ottaa keväälläkin kun oireita on ollut kaksi viikkoa) hevoselta otetaan putki verta ja se lähetetään Nummelan Eläinlääkäreille hevosen ja omistajan tietojen kera. Seuraavana päivänä saapui valmis seerumi. Sitä annetaan 10-20 raetta kahden viikon ajan, sitten viikko taukoa ja rakeita annetaan taas yksi viikko. Sitten aina kun oireita ilmenee, annetaan parin viikon ajan. Rakeet pitäisi onnistua kaatamaan hevosen alahuulen sisäpinnalle.

Hienon sokerin kokoisia kiteitä.

Siinäpä yrität annostella 10-20 kidettä... Tuossa on varmaan 60 ja takaisin ei saa tuubiin kaataa. Joten kaikki sinne turpavärkkiin vain.

Selma on nyt saanut rakeita kaksi viikkoa ja on menossa se väliviikko. Ohjeessa luki, että oireet saattavat hetkellisesti jopa pahentua noiden ensimmäisten kahden viikon aikana, mutta sitä ei onneksi tapahtunut. Selma kyllä hankailee tarhassa olevaan puuhun ja illalla karsinaan otettaessa, mutta se on nyt sellaista hieman hajamielistä, viipyilevää hieromista jota olen nähnyt. Ei niin kovia otteita mitä aiemmin. Polttiaisia on kyllä aivan jumalattomasti juuri nyt.

Kyseisen seerumin kehittäjä Raija Hallamaa on siis tehnyt seerumia jo 90-luvulla ja silloin sen vaikutuksista on tehty tutkimus, johon puolestaan viitataan useissa lähteissä. Kaikki hevoset eivät vastaa hoitoon, mutta suurimmalla osalla oireet helpottavat merkittävästi. Selma näyttäisi onneksi osuvan tuohon porukkaan. Seerumi lasketaan homeopaattiseksi tuotteeksi, joten tiedän että osa kansalaisista tuhahtaa sille. Ja saa tuhahtaa minun puolestani. Jos niin monet hevoset ovat saaneet siitä apua ja kokeilu ei todellakaan ole kallis, niin tottakai me testaamme sen!

Seerumista on ollut juttua Hevoset ja Ratsastus -lehdessä, Satu Marttilan laajassa lopputyössä ihottumasta (sivu 29 alkaa seerumiosio), Raijan omissa julkaisuissa (jos jaksaa kirjautua pääsee lukemaan kaikki) ja mm. Yle Uutisissa, joissa tosin virheellisesti mainitaan ettei seerumin toimivuudesta ole tehty virallisia tutkimuksia. Koska se siis on tutkittu, ihan virallisesti.

Itse lähdin liikkeelle metsästämällä netin syövereistä Raijan sähköpostiosoitteen ja sitten eläinlääkäristä hain verikokeenottovälineet ja paketin jossa verta saa lähettää. Mira on onneksi sairaanhoitaja, niin näpsäkästi sujui verenotto. Ja tosiaan maanantaina laitettiin postiin ja tiistaina tuli valmis seerumi.

Jäämme siis seuraamaan onko Selmalle tästä enemmänkin hyötyä. Tähän mennessä näyttää lupaavalta.