maanantai 24. huhtikuuta 2017

Uutta oppimassa

Koska olen ammattiopiskelija, aloitin taas opiskelut. Ja olin vielä niin hurja, että jättäydyin pois työpaikasta, joka aiheutti minulle sellaisen stressi- ja ahdistusmäärän, että aloin kertakaikkisesti voimaan pahoin. Paljon minä kestän, mutta osaan myös lyödä jarrun päälle silloin kun tajuan että liikutaan oman hyvinvoinnin kannalta vaarallisissa vesissä. Tuli siis huomattua, että kiskan  myyjäksi ei Maijusta ole.

Onneksi löytyi Ylä-Savon Ammattiopistosta minulle taas oikea suunta ja autuus. Nimittäin siellä alkoi maaliskuussa luonnontuotealan ammattitutkintoon valmistava koulutus, sinne hain ja sinne pääsin. Käytännössä siis meistä tulee isona villiyrttien poimijoita tai välittäjiä tai yrttineuvojia tai luonnontuotteita käyttäviä käsityöläisiä /elintarvikealan ihmisiä /hyvinvoinnintuottajia /palveluntuottajia. Minä ajattelin ruveta sekä villiyrttineuvojaksi, että tätä taitoa hyödyntäväksi ohjelmapalvelujen (luontomatkailu) tuottajaksi sekä satsata myös tuonne hyvinvointipuolelle hemmotteluhoitoihin. Iso etu tässä koulutuksessa on tietysti jo olemassa oleva harrastuneisuus kasvilääkinnästä ja lisäksi Kainuun Ammattiopistossa käymäni luonto-ohjaajan perustutkinto. Siitä on apua, että KAO:lla meidän piti tunnistaa piiiitkä liuta kasveja ja sieniä (sekä myös lintuja, kaloja, ötököitä...) joten nyt vain syvennetään taitoja. Valmistuminen tapahtuu kaiken toivon mukaan toukokuun 2018 lopussa. Tässä on kaikenlaista viritteillä ja toivottavasti yritystä saisin pystyyn jo ensi talven aikana. Jänskää!

Myös Pasi on innostunut opiskelemaan uutta ja päätynyt oikeiden töiden ohessa kiertämään kengityssepän mukana Pohjois-Savon talleja. Toiveissa on päästä syksyllä virallisiin opintoihin aiheen tiimoilta. Viime kengityskerralla meidän tallissa Pasi vuoli Ponnyn ja seuraavalla kerralla vuorossa on Selman laitto. Luottavaisin mielin olen kyllä. ;)

25.3.2017 Aino, Ponny, Pasi kaviossa kiinni ja tietoa kaatamassa oppiäiti, kengitysseppä Jaana Hyvärinen

Pasilla on hyvät edellytykset kengityshommiin, koska kroppa kestää, luonne on eläinten kanssa todella lehmänhermoinen ja silmä hakee symmetriaa ja suoria linjoja luonnostaan ja työssä koulittuna. Eiköhän tulevaisuudessa olla kengityksien ja vuolujen suhteen omavaraisia ja voi olla, että kylän pollet hoituu ohessa myös.

Kengityksestä mieleeni juolahtikin Hingunniemen armas kengitysopettaja Jukka Kemiläinen, joka kertoo Youtubessa erittäin hyvin kengityksen periaatteista Hevostietokeskuksen verkkoluennolla. Kannattaa muutenkin perehtyä tuohon Hevostietokeskuksen kanavalle ja laittaa seurantaan, jos on mennyt ohi. Hyvää matskua!

Sitten satula-asioihin. Riimin mukana tuli kaksi satulaa, kuten aiemmin mainitsemani Equi-Bette ja merkitön koulupainotteinen yleissatula. Tämä jälkimmäinen todettiin käyttökieltoon heti alkuun lapojen alueelle kohdistuvan pistemäisen paineen (etukaarien kärkien kohdalla) vuoksi. Yllämainittu estesatula ei juuri sen parempi ollut, tosin ei aivan niin terävä paine ollut, mutta ihan sopimaton kuitenkin. Onneksi Satulapalelu Hirnakkan Lissun kätköistä löytyi Tekna -merkkinen koulusatula, joka on sitä runkomuokattavaa mallia. Se istuu mukavasti ilman fyllinkiä, paine jakaantuu tasaisesti koko paneelien alalle.

Ensimmäinen sovitusratsi alkamassa. Rukkanen kuvaan ja hevosen pää pois, eikös se niin menny.


Tekna on synteettinen satula, vastimet on sellaiset kumimaiset ja aika jäykät. Todennäköisesti ne vaihtuu sitten nahkaan kun jossain vaiheessa menee hermot niitten kanssa. Polvituet on irrotettavat tarrapinnalla satulassa kiinni. Itse en ole satulaa koeajanut, mutta Aino ja Pasi ja muu jengi on olleet sitä mieltä, että todella paljon parempi istua kuin edellinen heittoistuin (fiilis johtui varmasti siitä että se oli flättäri ja hevosen ja satulan välissä oli tavaraa niin paljon että muuttui kiikkeräksi). Ja mikä parasta, Riimin satulavyökiukku laantuu kerta kerralta ja nyt se ei aina edes muista että piti kiukuta. Se on minusta paras palaute satulasta.

Hyvin pyyhkii! 13.4.2017

Hopeatukka 13.4.2017
Pääsiäisenä oltiin hirvittävän ahkeria. Ollaan purettu ja kaadettu ja oksittu ja poltettu (myös Pasin ripset ja parta, toim.huom.) ja kaiken tuhoamisen vastapainoksi myös rakennettu uutta. Kuten tämä ultimaattisen hieno ramppi!

17.4.2017


Ja tämähän on trendikäskin kuin mikä. Meinasin jo facebookin johonkin sisustusryhmään jakaa tämän hienoista hienoimman tekeleen sinne kahvipöytien, sängynpäätyjen ja sohvien sekaan. Koska kyllähän nyt eurolava vaan ON eliittiä. Hyvin yltää nostaa koipea hevosen yli, ei tarvi jalustimia käyttää ollenkaan. Ehkä tervaan nuo maata vasten olevat asiat ja muuten maalia pintaan.

Eikä tähän jäänyt nikkarointi, ehei! Kahtokee!

Tilanne päällä 18.4.2017
Se on kuulkaas satulahuoneen lattiata se! Oli aikamoinen palapeli, mutta täytyy sanoa, että olen kyllä meistä ylpeä. Tapitettuna kulkee tuolta peräseinältä kaikki nuo harmaansävyiset lankut, yhteensä 9 kappaletta. Sitten on jatkettu vaaleammilla paloilla, jotka myös menivät tapeilleen. Ja ihan vaan koska on mukava muistella, niin täältä ne pelastettiin:

Heinäkuussa 2016 vajan lattiana, nykyään tässä on olkikuivitettu ponilandia.

Heinäkuussa 2016
Mäntysuovalla pestynä elokuussa 2016.
Lankkujen toinen pää oli lahonnut kun koko rakennus oli aikanaan pudonnut perustuksiltaan ja joutunut maata vasten. Sen vuoksi osasta jäi käyttöön vain pätkiä ja jatkoja tarvittiin. Satulahuoneen ovensuuhun lattia ladotaan tavallisista kakkosnelosista, sitä löytyy patinoituna myös. Kun lattia saadaan ihan näillä näppäimillä valmiiksi, siirrytään satulaseinän tekoon. Ihanaa, kun pääsee näin aikaisin jo tekemään uutta, mitä kaikkea sitä tulevana sulan aikana saadaankaan valmiiksi ja vietyä eteenpäin! Ja eniten kyllä odotan, että saan kamat omille paikoilleen ja toivottavasti juoksevan veden varustehuoneeseen.

13 kommenttia:

  1. Onnea uusiin opintoihin!

    Ahkerana olette taas olleet. Teillä onkin sitten astetta päheämpi satulahuoneen lattia!

    Tekna-satulaa olen minäkin yhdessä vaiheessa edelliselle ponille sovitellut. Ponille ei käynyt, minun takamukseni kyllä tykkäsi. Muutaman kerran sillä tosin vain ratsastin. Siinä ajassa ei kerennyt mennä hermo vastinhihnoihin, mutta luulenpa että jos ostaisin ko. satulan niin ne kyllä lähtisivät vaihtoon. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie päädyinki siun teknakokeiluihin kun googlasin sitä satulaa. :D Ei nuo vastimet onneks niin pahat oo mitä Winteceissä oli aikoinaan... mukavasti halkeili pinta. :D

      Joo, lattia on kyllä pähee. Mie Pasille sanoin, että täähä on ku saluunan lattia ni se tuumas ettei siitä tuukaan satulahuone vaan salakapakka. xD

      Poista
  2. Ihana seurata, kun joku kulkee sitä omaa oikeaa polkua ja niin selkeästi jo näkee, miten pitkälle se polku vie <3

    Hyvä pointti satulan kanssa. Ilo nähdä myös istuva satula..molemmat on osa jotain sellaista onnea, josta en kaiketi koskaan pääse itse nauttimaan. Koska rohkeus ja liian lihavat ponit XD

    Ei vaan. Aurinkoista kevättä! Jännityksellä jään odottelemaan teidän tulevaisuuden virityksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miusta tuntuu että vaikka mie kuinka koitan elellä semmosta perustyöelämää, ni kohtalo tuuppii minuu kohti pelottavaa pienyrittäjänarkea. :D Ei kai tässä muukaan auta sitte kun taipua kohtaloonsa.

      Istuva satula on urbaani legenda niin kauan kun hevoset ei opi puhumaan. :D Mutta pitää koittaa löytää se vähiten haitaksi oleva. Ja varsinkin tuollaisten seniorihevosten kanssa soisi heille varusteet vimpan päälle miellyttäviksi. Kyllä Riimikin on kivuttomat ratsastuksensa ansainnut. :)

      Kiitos kanssaelämisestä! <3

      Poista
  3. Tsemppiä opintoihin! Mulla on ihan sama juttu, että kohtalo vain tuntuu kuljettavan minua kohti yrityksen perustamista, joten ei kai siinä auta muu kuin heittäytyä mukaan!

    Kengitysluennot ovat tosiaan hyvät, oon katsonut ne moneen kertaan ja saanut monta uutta tiedonjyvää kengityshommiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten kun vielä on niin paljon mielenkiintosia koulutuksia mitä haluis käydä! :D Ja kaikista saa vaan lisää intoo yrittämiseen. Huh.

      Itekin tykkään kattoo noita opetusvideoita, hyvää kertausta. :)

      Poista
  4. Hienosti teidän rakennushommat etenee!

    Tsemppiä opintoihin!!

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa, että on vielä reippaita ja rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat irtaantua "oravanpyörästä". Haaveissa olisi yrittäjyys, mutta se vähäinenkin osaaminen liittyy hevosiin ja hoitoalaan, eipä taida niillä rikastumaan päästä :) Tsemppiä opintoihin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei kun vaan lähet opiskelemaan ratsastusterapeutiksi, kun on osaamista kerran hoitoalaltakin. :D Tai jotain muuta hevosavusteista hoitoa. Green Care on kova juttu! Miun ei pitäs ikinä plärätä mitään tarjolla olevia koulutuksia kun löytyy aina vähintään kolme minne haluis lähtee.

      Poista
    2. Haha :) Ratsastus on NIIN pelottavaa, että tuskin pystyisin mitään terapia-sessioita tärinältäni järjestämään. Mutta joo... voishan sitä tarjontaa tutkailla :)

      Poista
    3. Siehän saisit turvallisesti olla maassa ja asiakas selässä. ;D

      Poista
    4. Ei auta, mua pelottaa ehkä enempi siellä maassa ;D

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)