Näytetään tekstit, joissa on tunniste Equi-Bette Saddlery. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Equi-Bette Saddlery. Näytä kaikki tekstit

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Uutta oppimassa

Koska olen ammattiopiskelija, aloitin taas opiskelut. Ja olin vielä niin hurja, että jättäydyin pois työpaikasta, joka aiheutti minulle sellaisen stressi- ja ahdistusmäärän, että aloin kertakaikkisesti voimaan pahoin. Paljon minä kestän, mutta osaan myös lyödä jarrun päälle silloin kun tajuan että liikutaan oman hyvinvoinnin kannalta vaarallisissa vesissä. Tuli siis huomattua, että kiskan  myyjäksi ei Maijusta ole.

Onneksi löytyi Ylä-Savon Ammattiopistosta minulle taas oikea suunta ja autuus. Nimittäin siellä alkoi maaliskuussa luonnontuotealan ammattitutkintoon valmistava koulutus, sinne hain ja sinne pääsin. Käytännössä siis meistä tulee isona villiyrttien poimijoita tai välittäjiä tai yrttineuvojia tai luonnontuotteita käyttäviä käsityöläisiä /elintarvikealan ihmisiä /hyvinvoinnintuottajia /palveluntuottajia. Minä ajattelin ruveta sekä villiyrttineuvojaksi, että tätä taitoa hyödyntäväksi ohjelmapalvelujen (luontomatkailu) tuottajaksi sekä satsata myös tuonne hyvinvointipuolelle hemmotteluhoitoihin. Iso etu tässä koulutuksessa on tietysti jo olemassa oleva harrastuneisuus kasvilääkinnästä ja lisäksi Kainuun Ammattiopistossa käymäni luonto-ohjaajan perustutkinto. Siitä on apua, että KAO:lla meidän piti tunnistaa piiiitkä liuta kasveja ja sieniä (sekä myös lintuja, kaloja, ötököitä...) joten nyt vain syvennetään taitoja. Valmistuminen tapahtuu kaiken toivon mukaan toukokuun 2018 lopussa. Tässä on kaikenlaista viritteillä ja toivottavasti yritystä saisin pystyyn jo ensi talven aikana. Jänskää!

Myös Pasi on innostunut opiskelemaan uutta ja päätynyt oikeiden töiden ohessa kiertämään kengityssepän mukana Pohjois-Savon talleja. Toiveissa on päästä syksyllä virallisiin opintoihin aiheen tiimoilta. Viime kengityskerralla meidän tallissa Pasi vuoli Ponnyn ja seuraavalla kerralla vuorossa on Selman laitto. Luottavaisin mielin olen kyllä. ;)

25.3.2017 Aino, Ponny, Pasi kaviossa kiinni ja tietoa kaatamassa oppiäiti, kengitysseppä Jaana Hyvärinen

Pasilla on hyvät edellytykset kengityshommiin, koska kroppa kestää, luonne on eläinten kanssa todella lehmänhermoinen ja silmä hakee symmetriaa ja suoria linjoja luonnostaan ja työssä koulittuna. Eiköhän tulevaisuudessa olla kengityksien ja vuolujen suhteen omavaraisia ja voi olla, että kylän pollet hoituu ohessa myös.

Kengityksestä mieleeni juolahtikin Hingunniemen armas kengitysopettaja Jukka Kemiläinen, joka kertoo Youtubessa erittäin hyvin kengityksen periaatteista Hevostietokeskuksen verkkoluennolla. Kannattaa muutenkin perehtyä tuohon Hevostietokeskuksen kanavalle ja laittaa seurantaan, jos on mennyt ohi. Hyvää matskua!

Sitten satula-asioihin. Riimin mukana tuli kaksi satulaa, kuten aiemmin mainitsemani Equi-Bette ja merkitön koulupainotteinen yleissatula. Tämä jälkimmäinen todettiin käyttökieltoon heti alkuun lapojen alueelle kohdistuvan pistemäisen paineen (etukaarien kärkien kohdalla) vuoksi. Yllämainittu estesatula ei juuri sen parempi ollut, tosin ei aivan niin terävä paine ollut, mutta ihan sopimaton kuitenkin. Onneksi Satulapalelu Hirnakkan Lissun kätköistä löytyi Tekna -merkkinen koulusatula, joka on sitä runkomuokattavaa mallia. Se istuu mukavasti ilman fyllinkiä, paine jakaantuu tasaisesti koko paneelien alalle.

Ensimmäinen sovitusratsi alkamassa. Rukkanen kuvaan ja hevosen pää pois, eikös se niin menny.


Tekna on synteettinen satula, vastimet on sellaiset kumimaiset ja aika jäykät. Todennäköisesti ne vaihtuu sitten nahkaan kun jossain vaiheessa menee hermot niitten kanssa. Polvituet on irrotettavat tarrapinnalla satulassa kiinni. Itse en ole satulaa koeajanut, mutta Aino ja Pasi ja muu jengi on olleet sitä mieltä, että todella paljon parempi istua kuin edellinen heittoistuin (fiilis johtui varmasti siitä että se oli flättäri ja hevosen ja satulan välissä oli tavaraa niin paljon että muuttui kiikkeräksi). Ja mikä parasta, Riimin satulavyökiukku laantuu kerta kerralta ja nyt se ei aina edes muista että piti kiukuta. Se on minusta paras palaute satulasta.

Hyvin pyyhkii! 13.4.2017

Hopeatukka 13.4.2017
Pääsiäisenä oltiin hirvittävän ahkeria. Ollaan purettu ja kaadettu ja oksittu ja poltettu (myös Pasin ripset ja parta, toim.huom.) ja kaiken tuhoamisen vastapainoksi myös rakennettu uutta. Kuten tämä ultimaattisen hieno ramppi!

17.4.2017


Ja tämähän on trendikäskin kuin mikä. Meinasin jo facebookin johonkin sisustusryhmään jakaa tämän hienoista hienoimman tekeleen sinne kahvipöytien, sängynpäätyjen ja sohvien sekaan. Koska kyllähän nyt eurolava vaan ON eliittiä. Hyvin yltää nostaa koipea hevosen yli, ei tarvi jalustimia käyttää ollenkaan. Ehkä tervaan nuo maata vasten olevat asiat ja muuten maalia pintaan.

Eikä tähän jäänyt nikkarointi, ehei! Kahtokee!

Tilanne päällä 18.4.2017
Se on kuulkaas satulahuoneen lattiata se! Oli aikamoinen palapeli, mutta täytyy sanoa, että olen kyllä meistä ylpeä. Tapitettuna kulkee tuolta peräseinältä kaikki nuo harmaansävyiset lankut, yhteensä 9 kappaletta. Sitten on jatkettu vaaleammilla paloilla, jotka myös menivät tapeilleen. Ja ihan vaan koska on mukava muistella, niin täältä ne pelastettiin:

Heinäkuussa 2016 vajan lattiana, nykyään tässä on olkikuivitettu ponilandia.

Heinäkuussa 2016
Mäntysuovalla pestynä elokuussa 2016.
Lankkujen toinen pää oli lahonnut kun koko rakennus oli aikanaan pudonnut perustuksiltaan ja joutunut maata vasten. Sen vuoksi osasta jäi käyttöön vain pätkiä ja jatkoja tarvittiin. Satulahuoneen ovensuuhun lattia ladotaan tavallisista kakkosnelosista, sitä löytyy patinoituna myös. Kun lattia saadaan ihan näillä näppäimillä valmiiksi, siirrytään satulaseinän tekoon. Ihanaa, kun pääsee näin aikaisin jo tekemään uutta, mitä kaikkea sitä tulevana sulan aikana saadaankaan valmiiksi ja vietyä eteenpäin! Ja eniten kyllä odotan, että saan kamat omille paikoilleen ja toivottavasti juoksevan veden varustehuoneeseen.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Talven ihmemaa

Uusi raskaampi työ on vienyt jaksut aika hyvin sen suhteen, että saisi aikaiseksi tapella tietokoneen (vanha läppäri) kanssa kuvien ja tekstien parissa, mutta kun Pasi vähän potki persuksille, niin nyt se sitten tapahtui. Tammikuusta jäi päällimmäiseksi mieleen mukava talliporukka. Hevoset ovat liikkuneet melko vähän, mutta säännöllisesti kumminkin. Kukaan ei ole alkanut kummoisesti lihomaan, ihan sopusuhtaisena ovat säilyneet. Maastoilua on ollut  ja välillä ollaan hyödynnetty myös kenttää, joka on talvikauden käytössä.

Iloiset retkellellähtijät 8.1.2017



Välillä koko lauma on siis lenkkeillyt ihanien naisten ja typsyjen toimesta ja välillä ollaan vietetty parisuhteen laatuaikaa satulassa. Minun selkäni on ollut ajoittain siinä kunnossa, että ratsastus täytyy toimittaa kevyessä istunnassa Selman kaulaan tukien. Onneksi Riimi osaa laukata pientä nättiä laukkaa perässä silloinkin kun Selma päästelee rivakampaa ravia, niin olen saanut järjestettyä niin Ainolle kuin Pasillekin Riimin satulassa kaikki askellajit sisältäviä retkiä vaikka itse olen vammastellut kyydissä kivuliaana. Kerran kokeilin itse mennä Riimillä perässä (se oli myös eka kerta Riimin kyydissä), mutta totesin, että Selma on parempi vammaisratsu. Syystä, että se on tasainen juna (vaikka vauhti olisikin kova), joka kiihtyy ja hidastaa junamaisesti, ei westernratsumaisesti. Tuskaisen selän kanssa kaikki äkkiliikkeet tuntuu nimittäin...no, ihan hirveältä.

21.1.2017



Toinen syy on se, että se kannattelee päätään maastossa melko samalla korkeudella ja olipa kyse kiitolaukasta tai ravista, niin se antaa minun tukea otteeni kaulan puoliväliin (samalla kun siis olen kevyessä istunnassa). Laitan molemmat peukalot siis kaulan yli poikittain ja osittain kannattelen painoani näin välttääkseni ristiselkään kohdistuvia tärskyjä. Riimin kaula on hento ja erittäin eläväinen ja se reagoi myös siihen jos yritin tukea kaulaan. Ja ennen kaikkea sen satula on aivan kamala. Siis istua. Ainakin minun (ja itseasiassa kaikki ovat tuumanneet samaa). Sille onkin koulusatula etsinnässä.

Uutta minulle on se, että on ylipäänsä kenttä käytössä omassa pihassa, mutta myös se että Meidän Tallille saadaan aikaiseksi valmennusryhmä! Ja kaksikin!

Pasi elämänsä ensimmäisellä Oikealla Ratsastustunnilla 22.1.2017. Hienosti meni! Samassa ryhmässä meni Aino Riimillä.

Ryhmä kaksi ja Aino seuraamassa luokkakaverin suoritusta Ponnyn kanssa.
Meidän ihana ope on ratsastuksenopettaja Outi Tuorilainen, jolla on takataskussa mm. suomenhevosten aluemestaruus kouluratsastuksessa (Itä-Suomi). Yritämme saada säännöllisesti ryhmät kasaan, mutta se on tietysti aina haasteellista kun koitetaan monen menot ja vaihtelevat työajat ymppäillä yhteen. Ja kesällä saattaa ongelmia tuottaa kun kentän pohja ei olekaan ihan näin kelpo. Mutta tykkään tykkään tykkään!!

Lauma pakkasessa 24.1.

Aurinko lämmittää jo kivasti kylkiä.

Riimikin on alkanut kestää pakkasta mukavasti. Kylmimmillä keleillä loimi tulee selkään kyllä.

Valkoinen mammutti.
Ponny on ollut oma hauska itsensä. Perheulkoilupäivänä poniini pääsi toimimaan myös talutusratsuna pienimmille.

Aino <3 Ponny 28.1.2017

Ainon ottama kuva talutusratsastuksesta. :D On siellä selässäkin joku..


1.2.2017 Yksisarvinen by Aino.

Rekiretken peräporukka.

Henkilökohtainen kuljettajani Oona! :)


Sen kerran kun itse ei ohjasta niin joutaa kuvaamaan. :D

Paluu kotiin.
Olen saanut ihanan innokkaan talliapulaisen lukiota käyvästä Oonasta, joka on ollut niin pihattoa oljittamassa, maastoretkillä, valmennuksessa, kärriajelulla kuin innokkaana opettelemassa rekivaljastusta ja -ajoa. Aivan ihanan positiivisella ja kaikkeen hevosiin liittyvään innolla suhtautumisella varustettu ja säänkestävä nuori nainen, jolla on myös lahjoja kouluratsastukseen. Olen pitänyt Oonalle pari tuntia Selman kanssa (näillä vähäisillä ohjaustaidoilla) ja hirvittävän hienosti on ratsastaja päässyt jyvälle miten Selmaa ratsastetaan. Mahtavaa!

Oona treenaa taivuttamista 5.2.2017



Ilman jalustimia. :)






Puolisuomenhevonen haaveilee 5.2.2017.



Tänään pidin tuntia sekä Oonalle, että Pasille. Kumpikin edistyy mukavaa vauhtia. Motivaatiota Pasillakin riittää vaikka oman kehon hallinta liikkuvan eläimen selässä on ah niin ihanan vaikeaa ja satula ei ole kouluratsastukseen paras mahdollinen. Riimin mukana tuli merkitön yleissatula, jonka Mira huomasi käydessään puristavan etukaarien päiden kohdalta lapoja. Se jäi saman tien pois käytöstä. Nyt Riimillä on sen mukana tullut Equi-Bette Saddlery -merkkinen estesatula. Se on ilman romania liian etupainoinen, mutta laitettiin sinne Wintecin edestä kohottava vaahtomuoviromani alle. Parempi, mutta ei täydellinen ja ratsastajalle hyvin kiikkerän tuntuinen satula muutenkin. Eikä estesatulalla ole koulua kiva vääntää muutenkaan...



Ilmeisesti tämä englantilainen satulamerkki ei ole Suomessa kovin tavallinen, koska itsellenikin on ennestään aivan vieras eikä googlettamallakaan löytynyt mainintoja kuin saksalaisilla sivuilla englantilaisten ja amerikkalaisten sivustojen lisäksi. Uutena nämä kai on about 600 e satuloita, käytettynä 100-500 e tuntuu olevan.

Pasi ja Riimi 11.2.


Oona ja Selma.

Töitä on tytöt tehneet! :D



Semmoista täällä tällä kertaa. Orivalinta on jo mielessä pyörinyt kohta kuukauden. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että herra johon olen vahvasti kallellaan olisi käytössä myös tällä kaudella... Nimittäin se on kuulkaas sillälailla, että mikäli vain suinkin on mahdollista, on sulhanen nro 1 Ponuveikko!