Hämärä kun metsään hiipi...

Yhdistettyä koulu- ja hankitreeniä on jatkettu tämä viikko pimeässä. Torstaina uhmasin luonnonvoimia ja koitin kuvata sekä videoida vähästä valosta huolimatta, jotta Miralla olisi jotain käsitystä miltä kaikki tuntumisen lisäksi näyttää. Ja hyvältähän se näytti.

Mira on mennyt nyt kolme kertaa peräkkäin ilman satulaa koska Selma liikkuu paljon paremmin näin ja sen heikomman puolen (oikea) selkälihakset on nopeampi aktivoida kun kankkuun tuntuu heti jos ne alkavat laiskotella.

Perustyön lisäksi jo jonkun aikaa harjoituksiin on kuulunut laukanvaihtojen alkeet. Selmalle on vielä aavistuksen epäselvää että sekä oikealle että vasemmalle laukalle on oma apu, eikä nostettavaa laukkaa suinkaan kuuluisi lotota mentävän kierroksen tai tuulen suunnan mukaan. Sopivaa harjoitusta, jossa tätä asiaa voisi teroittaa ilman, että se sotkee vasta vauhtiin päässeitä vastalaukkatehtäviä, on mietitty. Tällä hetkellä virkaa toimittaa kahdeksikko jonka keskellä tehdään pysähdys ja laukkaa vaihdetaan jokaisen pysähdyksen jälkeen. Tämä harjoitus on meidän tarpeisiin siksikin hyvä, että Selman siirtymät laukasta käyntiin on edelleen hieman ravipainotteisia. Siksi laukka-seis-laukka herättelee sitä kuuntelemaan. Mutta toki ei siirtymät edelleenkään mene täydellisesti.

Seuraavalla videolla on alussa ravityöskentelyä (lyhentämistä ja eteen ratsastusta yms), edellä kuvailtua laukkakahdeksikkoa ja loppuun oli pakko liittää jo hyvinkin pimeää filmiä siitä, kun typsyt tansahtelivat auratulla tallin piha-alueella. Ihan vain siksi, että alue on tunnettu siitä että se on täynnä kaivureita ja niiden kauhoja ja mitä kaikkea. Siellä keskellä voi kyllä korvat tötteröllä mennä flow-kuplassa, mutta auta armias kun laitetaan valkoiset aidat kouluradalle ja siellä pitäisi päästä samaan... Ei onnistu. Ja tässä kohtaa ei voi käyttää sitäkään korttia, että tuo kaivureiden viidakko olisi tuttu paikka. Ei se ole. Siellä on ratsastettu ehkä kolmesti ja ajolenkeille menty vierestä (jolloin kauhoja pitää tuijotella ja niille turista). Kuinka loogista! Munkinpippuri on jo alkanut vähentää kiimasta johtuvaa jäykkyyttä. Helpottaa liikettä kummasti.

VIDEO

Tänään päästiin paikalle sitten oudon valoilmiön aikaan. Siltikään puhelimeni ei halunnut ottaa kamalan hyviä kuvia, mutta se nyt ei ole uutinen enää kenellekään. Selmalla oli oikeassa takajalassa pitkä hokinpolkema. Se oli sinällään jännittävä, että iho oli ehjä. Se oli vain kaltattu verekselle paljaalle nahkalle. Eipä laiteta suojia (tai mitään muutakaan) sitten sinne ennen kuin karvat on kasvaneet takaisin,

Alkuun Aino jatkoi ratsastusopintojaan ja hienosti Selma reagoi noinkin pienen tilliäisen painoapuihin ja lopulta pysähtyikin melkein pelkästään istunnalla (vaikka voin vannoa ettei satulan läpi kovin paljoa tunnu...).

Pohja oli nyt jo todella raskas. Kun Mira vaihtui puikkoihin kävi pian selväksi ettei tänään ollut mitään mahdollisuutta oikeasti työstää yhtään mitään. Niinpä toimitus sisälsi lähinnä isoa liikettä ravissa ja laukassa.

Kaksi yötä muuttoon on, laskin aivan itse äsken. Siitä syystä Selmalla on luvassa lepopäiviä ja rentoilua alkuviikolle. Muutto tapahtuu maanantai-iltana. Torstaina olisi luvassa Sallan estevalkka, mitkä ovatkin sitten ensimmäiset hypyt kantakirjauksen jälkeen. Viikon päästä sunnuntaina ollaan Joensuussa Anna Kilpeläisen valmennuksessa. Mikä on aivan huippua!

"Saapikohan se laps'rukka sen narun irti ilman että tallaan vahingossa jalalle tai se kaatu tai..." Huoli on aina kova, kaikesta. :D

Jäkälää ja mullistuksia

Yrttitilaus on taas tehty ja tällä kertaa munkinpippurin lisäksi mukaan tarttui 500 g islanninjäkälää.
Islanninjäkälä (suomalaisessa metsässä isohirvenjäkälä) on kivennäispitoisuuksiltaan merilevää vastaava kasvi, mutta sen lisäksi sillä on ulostuttava, paksusuolta vahvistava ja se auttaa mahahaavaan, vatsa- sekä suolistokatarriin. Siinä olevat lima-aineet muodostavat suojaavan kalvon vatsaan ja suolistoon (Lähde: Eläintenhoitajan yrttiopas, Anne Tuomivaara, Atena 2009). Kokeillaan nyt tämäkin kisakauden lähestyessä.

Ylempi on 750 g munkinpippuria ja alla 500 g islanninjäkälää.

Tähän asti Selmalle on ainakin maistunut myös jäkälä. Ruokinnassa muutosta tuli kolmisen viikkoa sitten myös sinkin ja kupari osalta, kun tajusin että olen jostain syystä vanhasta tottumuksesta syöttänyt Black Horsen Zn-Cu -jauhetta yhden reilun mitallisen päivässä. Mutta pitäisi syöttää kaksi. Plääh. Ei tarvitsisi tuollaisia mokia tulla, varsinkin kun ihon ja suoliston kanssa ongelmia. 

Mira on joutunut treenailemaan enemmän nyt ilman kuvaajaa ja videointeja, kun minulla pitää kiirettä töissä ja kotonakin. Sentään välillä pääsen mukaan, mutta silloin on pimeää eikä kuvaaminen tietenkään onnistu. Torstaina kävin itse ratsailla pitkästä aikaa iltamaastossa.

Sininen hetki 18.2.

Mullistuksia on tulossa, sillä vaihdamme kuun vaihteessa tallia. Valitettavasti ihana tallimme meni myyntiin ja kaksi muuta asukkia ovat myös myynnissä/ylläpitopaikkaa vailla, joten epävarmasta tilanteesta stressaavana ihmisenä tein päätöksen siirtää Selma jo nyt, enkä jäänyt odottamaan milloin kaupat tilasta mahdollisesti tapahtuu tai tallikaverit häviää ja Selma jää yksin. Tämä tallipaikka on ollut sellainen helmi, että toista ei varmasti vastaan tule, ennen kuin saan tallin omaan pihaan. Haikein mielin jätetään taakse tämä elämänvaihe.

Selma muuttaa ratsastuskoululle joka on todella lähellä kotiani. Pääsen sinne siis vaikka kävellen tai pyörällä. Ja Ainon koulu on aivan vieressä, niin pääsee typsykkäkin moikkaamaan Selmaa vaikka koulun jälkeen. Selma asuu paikalla puolihoidolla, eli minulle jää karsinan siivous ja ruokien laitto valmiiksi. Toki hyvänä puolena tässä on se, että aikaa jää hieman enemmän kun aamu- ja iltatallivuorot jäävät tältä osin historiaan. Talli on myös työmatkani varrella joten on helppo lepopäivinä käydä töistä tullessa tai sinne mennessä siivoamassa karsina.

Olemme aiemmin käyneet Selman kanssa tällä kanssa tallilla Salla Aarion valmennuksissa, joten se on Selmalle tuttu paikka. Siellä asustaa myös vanhat tallikaverit Peikko ja Nyhtyri ja kisakaveri Mimmi. Nyhtyristä tulee jopa karsinanaapuri, mikä on todella hyvä. Kyllä ne toisensa muistavat varmasti. Muuten olen aika samoissa fiiliksissä kuin tämän blogin historian toisessa postauksessa jonka nimi oli Muuttopuuhia. Tavaraa nimittäin on jonniin verran...

Eukot edustavana tänä iltana. 

Pimeyttä ja pupuloikkia

Kun suomen suvi näyttää huonoimman puolensa, on matkailualalla sesonki kuumimmillaan. Ei kun oliko se sittenkin talvi.. Hmm.. No, suksilla ja lumikengillä mennään töissä kovasti. Lunta siis on, vielä. Selmalla on keskitytty pari viikkoa ajohommiin ja nekin on pitänyt hoitaa pimeässä peiton alla. Kaikkien näiden 26 hevosenhajuisen vuoden jälkeen virittelin ensimmäistä kertaa rekeen ja kärriin ajovalot! Tai yhden valon. Otsalamppu se oli, mutta siihen aisannokkaan pistin. Aika kätevä oli, eikä Selma edes nähnyt mörköjä tavallista enempää. Voisi viritellä toisenkin lampun toiselle puolelle.

Mira katosi hetkeksi etelän lämpöön ja senkin takia Selma on päässyt vähän vähemmillä liikutuskerroilla. Vuorokaudessa ei meinaa minulla riittää tunnit tällä hetkellä ja kroppa alkaa vaatia osaansa jos joku tunti olisikin. Mutta nou hätä, tasaisesti on tamma liikkunut ja Mirakin on takaisin loskapaskassa, joten treenit pääsee jatkumaan.

Tästä on mennyt kissa ja Selmus pupumus matkalla tarhaan. Ilmeisesti oli energiatehokkaampaa laukata valmista, kissan tekemää polkua kuin kahlata neitseellisessä hangessa.. Fiksu mimmi. 

Laadukas kuva rekiretkeltä. "Umpihangessa käyntiä" on ollut teemana lähiaikoina.

Tänään kaivauduin viimeisillä voimilla ja ajalla itse satulaan ja jumppasin kentällä pääasiassa käynnissä lapoja ja ristiselkää väistöillä, käännöksillä ja peruutuksilla.

Sää ei jostain syystä suosinut. Ja korvaankin satoi vettä. >.<

Menin siis neliön muotoista uraa (n. 10 m x 10 m), jossa alkuun tein ennen kulmaa pysähdyksen (istunnalla),  ja sitten johtavan ohjalla ja ulkopohkeella lapaa avaten käännös sisäetujalka edellä. Sitten tein kulmat käännöksenä etuosan ympäri, sitten tein kulmiin pienen pienet voltit, ja suorille peruutuksia, tälle pienelle alueelle 3-kaarista kiemurauraa jossa kiemuralla takaosa ulos liioitellusti. Loppuun tein vielä pohkeenväistöjä. Hyvin tuli avuille ja alkujäykkyyskin pehmeni. Huomenna näkee sitten miltä tuntuu Miran alla. Laukkaa en mennyt, enkä ole laukkuuttanut muutenkaan nyt viimeaikoina, koska tosiaan ajolenkit ovat olleet joko hankiajoa reellä käynnissä tai hölkkää kärreillä. Ratsain en ole nyt liikuttanutkaan tätä päivää lukuunottamatta.

Onneksi päivä on jo vähän pidentynyt. Munkinpippuri pitääkin laittaa tilaukseen ennen kuin kiimat alkaa!