Olen mestari!

Vihdoinkin on vuoden työsarka takana. Eilen kävin tekemässä viimeisetkin näytöt hyväksytysti ja sain tallimestarin erikoisammattitutkinnon suoritettua siinä aikataulussa kuin pitikin! Todistusta siis odotellaan. :)

Ratsastusnäytön kumppanini 20-vuotias ruunaherra Asterix. Jota ei kiinnostanut poseerata eikä oikein mikään muukaan. ;)

Päivä alkoi kahden portfolion esittämisellä ja siihen oli varattu aikaa 45 minuuttia. Aiheet olivat niinkin vaatimattomat kuin 1. Hevosen hoito ja valmentaminen sekä 2. Hevosen terveydenhuolto. Ensimmäistä tein kuukausitolkulla ja kun minulla oli 80 sivua kasassa, selvisi että luokkakavereilla portfolio oli 30 sivua. Piti hieman fonttia pienentää ja lauseita tiivistää... Mutta lopulta nuo kaksi olivat yhteensä jotakuinkin 90 sivua. Että jokunen tunti on tullut läppäriä hiplailtua ja kirottua ja muutama litra teetä juotua. Mutta sainkin palautetta ensimmäisestä, että se on todella kiitettäväntasoisesti koottu ja ulkoasultaan siisti. Tai molemmat olivat siistejä, kuulemma huomasi että Terveydenhuoltoon en ollut sitten ihan niin paljon panostanut. Myönnän. Hyväksytty oli toki esitys.

Seuraavana oli vuorossa ratsastus, joka oli huimat 15 minuuttia pitkä kestoltaan plus varustaminen ja purkaminen. Meidän täytyi ratsastaa hevoset ajatuksella, että ne olivat olleet edellisenä päivänä raskaissa kilpailuissa, esimerkiksi kenttäkisoissa ja nyt ne piti palautella. Ratsastin Asterixia kykyjeni ja selkäni mukaan niin reippaaksi ja rennoksi kuin pystyin. Menin isoa ravia, isoa käyntiä ja isoa laukkaa, paljon kaarevia uria ja voltteja. En saanut sitä eteen alas tuossa ajassa, mutta pääasia oli että näyttö oli läpi ja sain kehuja että ratsastin laukan kevyessä istunnassa,

Sitten riennettiin kengityshalliin jossa sain ensimmäisenä paikalletulijana valita uhrin. Otin korkeamman yksilön joka sattui olemaan pystyynkuollut lämminverinen. Kenkä lähti irti ja myös meni takaisin kiinni suhteellisen sujuvasti. Hevonen oli kyllä pitkässä kaviossa, mutta koska meille ei vuolu kuulu, niin siitä ei tarvinnut välittää. Valmiista tuotoksesta aloin pelätä että kiristinkö sittenkin kotkauksia liikaa... Aiemmin oppitunneilla ongelmani on ollut etten ole saanut niitä aina kirittyä tarpeeksi tiukkaan. Mutta minä ja luokkatoverini saatiin molemmat kehuja että homma on kiitettävällä tasolla läpi. Hieman se hymyilytti sillä ei se nyt kiitettävää ollut nähnytkään, mutta toisaalta meidän koulutukseen kuului tasan tarkkaan irtokengän kiinni saaminen vanhoihin  naulan reikiin.

Kengityshallista riensin suoraan toimenpidehuoneeseen jossa odotti valkoinen läski poni. Ja eläinlääkäri, joka otti näytön vastaan. Aiheena oli anatomia, rakenne ja lääkitseminen. Jännitin tätä ehkä jopa hieman enemmän kuin kengitystä. Mutta kun arvioija alkoi kysellä ja huomasin osaavani vastata kysymyksiin olo helpottui. Paitsi se ei tullut ihan apteekin hyllyltä mihin hankoside kiinnittyy alaosastaan. Hmmh.. Kuitenkin plussaa sain siitä, että osasin kertoa mikä aiheuttaa ja altistaa polvikanavan ahtaumalle (sapeliasento, supistunut etusääri ja joissain tapauksissa jännevamman seurauksena yläosastaan turvonneet jänteet). Olin kuulemma paras siihen astisista näytön antajista mikä sai poskeni punoittamaan. Mukava kuulla välillä semmoisia kommentteja.

Sitten olikin enää jäljellä hevosen lastaaminen. Tiesimme jo etukäteen että lastattavat ovat kokeneita ravureita joten sitä en sitten enää osannut stressata ollenkaan. Lisäksi saimme luokkakaverini kanssa yhdessä toimia niin, että lastattavia hevosia oli kaksi ja avustettiin toinen toisiamme. Toinen siis talutti ja toinen vahti sillan vierellä ja laittoi puomit kiinni. Läpi meni että läpsähti ja niin sitä käveltiin aurinkoisella Hingunniemen pihalla ja olo tuntui hyvinkin epäuskoiselta. Että siinäkö se oli?? Teinkö minä sen?? Ihan oikeasti selvisin siitä ja vielä melko helpontuntuisesti? Vuosi takana ja nyt olen tallimestari! Nyt vasta alkaa oikeastaan tajuta. Aika hienoa!

Kotona Selma oli vissiin kuullut, että mamma on nyt koulun käynyt ja osaa irtokengän laittaa kiitettävästi kiinni. Oli nimittäin takakenkä tänään enää kahdella naulalla kiinni. Puuhkis. Jostain syystä kaksi ekaa naulaa ei millään löytänyt vanhoja reikiä ja lopulta Mira löi ne ja minä loput. Mutta saatiinpahan kenkä kiinni ja sinällään täytyy olla tyytyväinen, että tamma antoi aivan kiltisti (jos pyllyn tutinaa ei lasketa) laittaa TAKAkengän. Se on ollut se hankala homma jopa kengittäjille. Muuten kyllä huomasi maastoratsastuksessa että on pari vapaapäivää ollut takana. Jostain kumman syytä tallilta ajeltiin suoraan uuteen paikalliseen hevostarvikeliikkeeseen ostamaan pelhamit. Ei vain kokoja ollut, mutta tilaukseen meni. Ei ihan kuparirollereilla ollut vaikutusta kun uljas kisaratsumme kiisi Mustin perässä.

Josta tulikin mieleeni, että suunnitelmissa on kauden ensimmäinen koulustartti 19.4. Kajaanissa. Jee! I-tasolla kylläkin.

Selma Mustin perähevosena 20.3. Itse ajan Nakkia tässä.

Että semmoista tällä kertaa. Kakkukahveet pidän sitten kun todistus tupsahtaa postista. Ja senhän on kyllä oltava hevosenkengänmallinen. Kakun siis, ei todistuksen.

Demona Suomenhevosen ratsukoulutus -luennolla

Lauantaina suuntasimme Miran ja Selman kanssa kohti armasta opinahjoani Hingunniemeä, sillä siellä pidettiin Suomenhevosliiton järjestämä Suomenhevosen ratsukoulutus -luento Anna Kilpeläisen johdolla. Kävin vuosi sitten saman koulutuksen läpi Joensuussa, josta on blogikirjoitus TÄÄLLÄ.

Matkalla maneesiin, Kuva: Jaana Strömberg

Anna oli yhtä tarkkasilmäinen lukemaan Selmaa kuin kaikkia muitakin hevosia (josta häntä suuresti ihailen). Hän totesi, että Selma ei ole ideaalisti ratsunmallinen rakeenteeltaan (liian pitkä se on ainakin) ja sen askel on melko lyhyt ja pysty (etenkin käynnissä). Hän on myös aivan velho huomaamaan minimaalisetkin istuntavirheet ja antamaan toimivat työkalut ratsastajalle niiden korjaamiseen. Niinpä hän helposti "lipsahtaa" hevosen kouluttamisesta ratsastajan kouluttamiseen, mutta niinkuin yleisössä todettiin, sehän on olennainen osa ratsun kouluttamista. Täytyy itse olla siellä selässä oikein.

Kuvasin lähes koko session (45 min) leikkaamattomana alla olevalle videolle. Siitä jäi pois vain viimeinen laukka toiseen suuntaan, koska kännykästä loppui akku juuri silloin. Oli aivan huikeaa miten hienosti Mira korjasi asentoaan ja kuinka suunnattomasti ja näkyvästi se vaikutti heti Selman liikkeeseen. Saimme aivan mielettömästi motivaatiota ja inspistä lisää treeneihin ja suuri olisi hinku saada Mira ja Selma Annan silmän alle säännöllisesti. Kannattaa katsoa kyllä koko video äänien kanssa kun siihen on aikaa. :)

VIDEO

Vastalaukkaa ja kuulumisia

Koulu on niin viimemetreillä, että viimeisten portfolioiden kokoaminen ja näyttöihin valmistuminen ovat nielaisseet kaiken ajan mitä tallilta, lapsilta ja ystäviltä on jäänyt jäljelle. Selma on kuitenkin liikkunut edelleen entiseen tahtiin, Mira on tuuppaillut koulua parina päivänä viikossa, minä maastoillut satulan kanssa tai ajanut reellä. Ja välillä Selma on hölkötellyt perähevosena 12 km hölkkälenkeillä. Kävimme myös viime lauantaina osallistumassa Suomenhevosen ratsukoulutus -luennolle demoratsukkona (siis Mira ja Selma oli se ratsukko ja minä vain fanitin). Siitä kirjoitan tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Tässä tunnelmia 7.3. koulutreeneistä joissa jatkettiin mm. vastalaukkaharjoituksia. Todellakaan ei olla missään hienosäätövaiheessa, vaan vasta ratakiskosta vääntämisvaiheessa. Mutta Selma parantaa yrityksiään joka kerta.

Laukannosto. :D Ei ihan vielä Selmalla tasapaino riitä tekemään sitä vaaditussa muodossa, mutta pikku vikoja.

Täyskaarron loppu kohti vastalaukkalla mentävää kaarretta vasempaan. Sempula topakkana.

Kehut onnistuneesta suorituksesta ja yrittäjämielestä.

VASTALAUKKAVIDEO

Kaupunkiimme on lopultakin avattu suloisen tuttavani ja kisakumppanimme toimesta hevostarvikeliike Huputitihumma. On tullut vähän jo shoppailtua siellä ja jotenkin kun liikkeeseen menee niin huomaa kuinka Selmalta puuttuu yhtä ja toista. ;)

Seuraavalla kerralla sitten demohevostelua videon muodossa.