keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Muuttopuuhia

Selma on saanut muuttaa jo useamman kerran elämässään ja sen lisäksi reissunnut näyttelyt, kisareissut ja muutamia 'muuten vaan' vieraassa paikassa oleilut. Niinpä tämän kertainen muutto ei tuonut suuria tunteita pintaan; tapansa mukaan se halusi haistella ja tutkia lastaussillan huolellisesti, ja sen vankaksi todettuaan, tuli kiltisti kyytiin perässäni. Sille ei ole koskaan sattunut mitään sillalla, enkä tiedä miksi se on sellaisen tavan kehittänyt, mutta eipä tuosta suurta haittaa ole. Selma on sellainen piilojännittäjä, että vieraassa paikassa se on ihan rauhallinen ja syö hyvin, mutta sitten maha on hetken aivan kuralla...

Selman viimeaikaiset muutot ovat menneet niin, että omasta pihasta se lähti varsomaan tuttavan talliin kevättalvella 2012 josta syksyllä muutti Seppo-varsan kanssa tammapihattoon. Siellä eivät kerenneet muutamaa kuukautta pidempään olla, kun muuttivat ystäväni neljän hevosen talliin vuokralle loppuvuodesta. Siellä päästiin ensimmäistä kertaa treenaamaan kentällä ja osallistumaan valmennuksiin. Nyt tilanne muuttui, kun pääsin opiskelemaan tallimestarin erikoisammattitutkintoa Ylä-Savon Ammattiopistoon. Täytyi hankkiutua harjoitteluun ja ykkösvaihtoehtona oli hiukan lähempänä kotiani oleva yksityistalli, jossa sillä hetkellä oli neljä vuokralaista (puoliverisiä ja yksi suokki) sekä omistajan omat lämminveriset ravurit. Ajattelin, että paikka olisi täydellinen harjoitteluun juuri monipuolisuuden takia. Ja koska olen ravitallien 90-luvulla kasvattama, olen nauttinut täysin rinnoin päästessäni vuosien tauon jälkeen ravihevosen ohjaksiin! Sielläpä on tamma-mamma nyt eilisestä asti siis asustellut ja lisännyt asukasmäärää yhdellä (ja puolella).

Vuokratalliin muuttaessa täytyy miettiä monia eri asioita. Miksi minulla on näin paljon tavaraa? Onko turhia varusteita? Mitä kirjoitan loimitusohjeiksi? Entä onko ruokintani kyseenalaista? Tavaraa meillä toden totta on paljon: estesatula (ja koulusatula, josta Selma kasvoi syksyllä ulos), valjaat kärriajoon ja rekivaljaat. Ja toki kärrit ja reki aisoineen. Lisäksi tietysti kisasuitset, -huovat ja -loimi. Arkiloimia meillä ei ole montaa, koska Selma ulkoilee nakuna aina kun keli ei kastele karvaa. Pahinta on räntäsade tai hyvin viileän kelin vesisateet yhdistettynä viimaan. Ja niitä kelejä varten käytössä on ohut polyesterivuorinen fullneck sadeloimi. Selma ei kasvata kovin pitkää talvikarvaa, mutta sitäkin tiheämmän ja sille tulee helposti kuuma sekä kurarupea kainaloihin jos hautuu loimien alla. Pakkasilla loimitetaan sitten liikunnan jälkeen ja viedään ulos. Koska Selma liikkuu lähes joka päivä, haluan että se saa nakuilla edes osan päivää ja piehtaroida ilman loimia. Tässä suhteessa olemme hieman outo lintu tässä uudessa porukassa, sillä muut asukit loimitetaan ulos joka aamu sade- tai toppaloimin. Ja tiedän olevani ainoa joka ratsastaa tai ajaa hevosensa hikeen vaikka pakkasta olisi liki -30 C. ;)

Loimia Selmalla on kuivatukseen kolme: fullneck villaloimi (joka on alla kun liikutuksen jälkeen viedään pihalle), fullneck fleeceloimi (tallissa tarvittaessa esikuivatukseen) ja kaulakappaleeton fleeceloimi jätettäväksi talliin yöksi, jos liikutus on tapahtunut illemmalla. Mieleni tekisi vaihtaa tuo viimeinen puuvillaiseen vohveliloimeen... Ehkäpä jossain vaiheessa. Ulkoloimia on kaksi: aiemmin mainittu ohut sadeoimi sekä fleecevuorinen fullneck sadeloimi, joka laitetaan villaloimen päälle kovemmilla pakkasilla liikutuksen jälkeen.

Ruokintaa olen miettinyt hyvin paljon. Selma tuntuisi olevan herkkä valkuaiselle, mutta tämä "tutkimus" on vielä kesken. Heinästä haluan aina analyysin johon tulee kivennäiset mukaan. Riviä on aiheuttanut Racing Mineral ja kivennäisanalyyseja tutkailtuani 12 kg jokapäiväisen heinäannoksen jälkeen puutetta on jäänyt lähinnä sinkistä ja kuparista. Energiat tulee tappiin jo ihan tuolla pelkällä heinällä (olen laskenut Selman tarpeet kevyen ja keskiraskaan käytön keskiarvoilla) samoin kuin rauta. Kauraa en ole syöttänyt kohta vuoteen, koska sille ei oikeastaan ole mitään tarvetta. Valkuaisköyhää heinää puolestaan on ollut kaikki mitä tarjolla on ollut, niinpä ruoka on koostunut treenissä Racing  Proteinista ja Racing Greenlinesta, litra kumpaakin. Selma on avorunkoinen eikä se ole erityisen hyvä rehunkäyttäjä, joten yleisempi riski on sen laihtuminen kuin lihominen. Tykkään pitää sen kuitenkin läskittömänä ja koittaa kasvatella lihaksia liikunnalla ja riittävällä valkuaisella. Lisäksi Selma syö normaalisti rypsiöljyä 0,5 dl päivässä, mutta nyt loppuajan tiineydessä syö 2 dl/pv, koska luin jostain suomalaistutkimuksesta, että se lisäisi ternimaidon määrää. Eikä siitä haittaakaan tämän kuikelon kanssa ole.

Ruokintaa joutuu tottakai pikkuhiljaa muuttamaan tiineyden edetessä siihen suuntaan, että valkuaista on lisättävä ja Greenline jää pois jossain vaiheessa. Selma ei oikein tykkää siitä muutenkaan, vaikka se hyvää tekeekin. Laskettuaika on Selmalla jotakin 26-28.4. välillä ja silloin ei ole laidunruohoa saatavilla, joten ruokinta on aika hurjaa valkuiasrehujen osalta kunhan maidontuotanto lähtee käyntiin. Laitumelle päästessä jätän ylimääräisen valkuaisen kyllä sitten pois ja keskityn siihen, että kalkkia saa riittävästi ja energiaa. Selma reagoi kutisemalla nyt kahtena viime kesänä. Ensimmäinen oli kun Seppo syntyi ja se sai tammarehua laidunruohon lisäksi ja viime kesänä se laidunsi apilalaitumella (ei ollut vaihtoehtoja, kun luomutila kyseessä) ja kesti sitä melko hyvin kovassa treenissä. Mutta kun joutui jäämään sairaslomalle nivusiin tulleen pistohaavan takia ja pariviikkoa sen jälkeen tästä johtuneen etujalan jännetupin tulehduksen takia, se alkoi hangata häntäänsä ja harjaansa. Siis kesäkuun lopulla. Ensi kesä näyttää olenko oikeassa, että juuri liika valkuainen sen aiheuttaa. Laidun tulee ainakin olemaan ihan tavallista laidunruohoa, eikä apilapeltoa.

Mutta ensi kesää odotellessa täytyy vain tarpoa nyt pakkasissa. Huomenna Selma saa nakuilla koko päivän, kun on vapaa. Pakkasta näyttää tulevan -26 C ja todennäköisesti hevoset otetaan vähän aiemmin sisään. Hyvin se pörriäinen siellä tarkenee.


Meistä ei montaa ratsastuskuvaa ole, kun ei ole paparazzeja paikalla.

Oltiin ratsastustunnilla -26 C ja voin kertoa, että minullakin oli hiki!
Akvarelleillä maalamani nimikyltti.


Varsamaha 21.10.2013, 5 kk takana


Jumppapallo-vaihe varsamahan kanssa. ;)
Viime päivinä olen myös miettinyt, että voiko hevoseen rakastua. Jotenkin mikään muu hevonen ei ole koskaan aiheuttanut minulle samanlaisia tunteita kuin Selma. Sen näkeminen aiheuttaa sykähdyksen sydämessä, en voi koskaan lakata ihailemasta sen kauneutta ja olen ikionnellinen kun se hörisee minulle! Nautin sen seurassa joka ikinen sekunti, koska se on aina minulle ystävällinen ja kiltti. Ja niin haluan minäkin olla sille. Onneksi tiemme kohtasivat seitsemän vuotta sitten!

7 kommenttia:

  1. Hei! Laitatko blogiisi sen "lukijat" -palkin, niin on helpompi ruveta seuraamaan :)

    VastaaPoista
  2. Pitää huomenna kokeilla koneen kanssa semmoinen taikoa. Mistäs se löytyy? :D Nimimerkillä Hyvin on hallussa..

    VastaaPoista
  3. Kun kirjaudut omaan blogiisi ja menet sinne kohtaan ulkoasu. Sieltä löytyy kohta "lisää gadget" ja avautuu valikko mistä voit valita erilaisia juttuja blogiisi. esim juuri tuon lukija-palkin, vaikka kävijälaskurin tms. Tarkistin omastani, niin näyttäisi, että lukijat valikko löytyy tästä "lisää gadget" painaessa okhdasta "muita laajennuksia". Toivottavasti auttoi.

    VastaaPoista
  4. Täälläkin olisi lukija liittymässä jos laitat sen lukijapalkin. :)
    Mukavaa löytää uusia suomenhevosblogeja!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Anu! Löysin kaikki mainitsemasi kohdat, toivottavasti onnistui! Ja tervetuloa lukemaan höpinöitäni kaikki. :)

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos! Teen niitä myös tilauksesta. :)

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)