Hyönteisallergia? Testin tulokset ja muuta terveydenhuoltoa

Syksy on kulunut allekirjoittaneella metsässä kahdella jalalla mönkien, sillä ensi tiistaina on luvassa opinnoissa sienitesti. Sellaiset 120 sientä pitäisi olla hallussa. Ja vieläkin välillä mietin oliko se vanuvillaseitikki ja valkojalkaseitikki, vai valkovilla- ja vanujalka... Unissani olen kaivellut opettajan koriin herkkutatteja maan sisältä ja hereillä pähkäillyt miten ikinä osaan erottaa nummitatin, lehtikuusentatin ja kangastatin. No pillistöstä joo, mutta mikä oli kenenkin pillistö?? :D Onneksi en ole ainoa meidän luokasta kenellä meinaa jo epätoivo iskeä.

No, mutta asiaan. Selman kutina on ollut koko kesän melko samanlaista kuin ennenkin, tosin kuten aiemmin selvitin, ei jouhia ole hangattu juuri lainkaan, enin reaktio on ollut mahassa. Sitä oli jo viime kesänä, kun kuvittelin Selman saaneen taas hiekkaa mahaansa (se löi itseään toistuvasti etusella rintaan, pää alhaalla, huuli pitkällä ja huojuen). Silloin tajusin jossain vaiheessa kurkata mahan alle ja näin kutisevaa ihottumaa joka oli potkuista ärtynyt. Sen sai hoidettua kyllä nopsasti ja ongelma hävisi. Tänä vuonna homma räjähti käsiin heinäkuun lopulla. Koko kesän Selmalta oli karissut karvaa niin, että joka päivä kun mahaa hoitaakseni avasin loimen mahapussin, sieltä tipahti kämmenen kokoinen karvapallo. Siis joka päivä. Sellaista se oli viime kesänäkin, enkä sillälailla osannut siitä heti huolestua, kunhan ihmettelin mistä sitä karvaa niin paljon voi pudota. Mutta sitten mahan potkiminen ja pajupuskissa hinkkautuminen lisääntyi ja lisääntyi ja vielä lisääntyi ja aivan parissa päivässä koko hevosen alapuoli oli täynnä märkivää rupea, kaljuja kohti ja turvotusta.

28.7.2017

Kainalot.

Rupea oli myös alahuulessa, utareissa ja myös värkissä hännän alla. Soitin siltä seisomalta eläinlääkärille. Suljimme puhelun aikana pois märkäruven (se on ollut Selmalla, tunnistan kyllä) ja sienen (sekin on nähty). Mielestäni äkillinen oireiden purskahtaminen viittaa allergiaan ja varsinkin kun herkkyysoireita on muutenkin ollut. Kerroin että en usko polttiaisallergiaan, sillä Selma ei reagoi polttiaisiin, mutta joko se on syönyt jotain sopimatonta tai sitten allergian aiheuttaa joku muu. Eläinlääkäri tuli käymään ja ihmetteli kovasti tällaista ihoreaktiota. Hän oli konsultoinut muita eläinlääkäreitä jo etukäteen eikä kukaan ollut törmännyt vastaavaan. Otettiin raapenäytettä, karvoja, rupia, nahkarämpäleitä ja verta putkiin, ottipa hän vielä valokuviakin näyttääkseen kollegoille. Ohjeeksi saatiin kortisonisuihkeella suihkuttelu ja pesu Hexocil-shampoolla. Pesu selkeästi helpotti, mutta suihke kirveli, varsinkin avoruvissa. Vuorottelin suihkeen kanssa niin, että laitoin joka toinen päivä suihketta ja jokatoinen päivä Jodopax-voidetta joka kuivatti märkivät ruvet. Alahuuli ja hännän alus umpeutuivat nopsaan, mutta maha tuntui toivottomalta. Turvotus laski kyllä kainaloista ja mahasta hoidon aikana. Kun kortisoni loppui, jatkoin Hexocil-pesua tarvittaessa ja jatkoin hoitoa yrttiöljyillä. Pikkuhiljaa alkoi helpottaa, mutta tälläkin hetkellä mahasta on kuivia rupia nähtävissä ja välillä kutittaa.

4.8.2017

Allergiatestin tuloksia odoteltiin kaaaaaauan. Soitin välillä jo lääkärille, kun aikaa oli kulunut kolme viikkoa. Hänen tekemissään bakteeritutkimuksissa karvoista ja ruvista ei ollut löytynyt mitään merkittävää, että odotellaan vaan labratuloksia ja hän soittaa sitten.

Kun mietittiin mitä ylipäänsä lähdetään testaamaan allergiatestillä, suljin pois kasvitestit, koska ne valitettavasti keskittyvät kaikki siitepölyyn, eivät syötyyn kasviin. Ja aika hankalaahan se olisikin ollut testata varmaankin. Lähinnä kiinnostaisi itseä testata syödylle valkuaiselle allergisuus, mutta en tiedä voiko sellaista edes testata. Toki viljat ja sellaiset voidaan testata, mutta Selma ei syö viljaa eikä sen ruokintaa ole mitenkään muutettu, joten yhteistuumin suljettiin pois ruokintaan liittyvät asiat (myös puutokset). Päädyin valitsemaan hyönteisallergiatestin, sen hinta oli kyseisessä laboratoriossa 130 e plus kulut.

Lopulta puhelu tuli. Selma on allerginen paarmalle, mäkäräiselle, pistokärpäselle ja tietysti, miksipäs ei, TORAKALLE. Ei ole muuten meillä torakoita, joten sen osalta voi huokaista. ;) Paarmalle reaktio oli aika suuri ja se varmaan pystyy puremaan myös loimen kankaan läpi. Mäkäräinen pääsee tisseille ja silmille, sekä kainaloihin kyllä.

Sinällään edelleen kummaa että reaktio tuli noin kamalan äkisti isoksi. Olisiko sitten kaikki hyökänneet kerralla kimppuun lyhyessä ajassa. Paarmalle olisi siedätyshoitoa saatavissa, onko kenelläkään käytännön kokemusta siedätyshoidoista hevosilla? Miten tapahtuu ja mitä maksaa?

No, onpahan sekin nyt tutkittu.

Tähän terveydenhuoltoon kun päästiin niin laitetaan kuvakollaasia kavionhoidosta perään, kun en ole pitkään aikaan laittanutkaan.

Itse itsensä rauhoittanut. :D 14.8.2017 Katsokaa miten hyvä tukka meillä on! Tuo lyhyempi kohta keskellä kaulaa ei ole tänä kesänä katkennutta, se ei viime talvena kasvanut ollenkaan ja vain puolet harjamarron paksuudesta tuotti edes jouhta. Tänä kesänä se on vihdoin alkanut kasvaa ja sille "kaljulle" osalle harjamartoa on ilmestynyt vaaleaa uutta jouhta. :)

Ennen...

Ja jälkeen. :)

Yhtään ei huolestuta, että mitä se seppä lähti autolta hakemaan. 

Eilen oli sitten hammashuoltopäivä kun pitkästä aikaa saatiin Marika Hirnuvasta Hampaasta Suomeen. Edellinen kerta kun ollaan onnistuttu pääsemään taiturin kalenteriin oli silloin, kun Hulda oli vielä imetyksessä. Toivotaan että päästään vuoden kuluttua uudestaan!

Loppuviilaus.

Marika hoiti kaikki kolme tallin asukkia. Kaikilla oli piikkejä, Selmalla on onneksi niin iso suu, ettei piikit ole koskaan tehneet haavaumia poskien limakalvoille, mutta Riimillä ja ponilla tilanne on toinen. Kummallakin pojalla oli haavaumia. Marika tekee raspauksen jälkeen yksilölliset hammaskartat hevosille ja näyttää samantien mitä löytyi ja mitä korjauksia hän teki. Lisäksi hammaskartat saa sähköpostiin. Tässäpä Selman ja Riimin leegot, korjatut ongelmat on mustalla kuvattu:

Selman suu.

Selmalla on ollut porraspurenta, joka tarkoittaa noissa sivukuvissa näkyvää ilmiötä, jossa joko ylähammas on korkeampi kuin muut ja näin ollen sen vastaparina oleva alahammas muuttuu matalammaksi. Tai päinvastoin. Kyse on milleistä, mutta liian korkeat hampaat pitää tietysti tasoittaa, ettei syöminen vaikeudu. Vuoririvistöltä näyttävät ovat poskihampaat ylhäältä katsottuna, terävät huiput kuvaavat ylähampaissa ulkoreunaan kehittyneitä piikkejä ja alahampaissa sisäreunaan. Eli ylähampaiden piikit voivat viiltää sinne poskeen ja alahampaiden piikit kieleen. Näiden lisäksi Selmalle oli muodostunut etuhampaaseen vasemmalle puolelle väkänen, jonka Marika silotteli.

Riimin suu.

Riimin hampaista Marika tuumasi heti nähtyään, että voisi olla 15-vuotiaan kalusto eikä 22-vuotiaan, mikä oli tietysti kiva kuulla. Riimi on ollut aika hidas syömään väkirehujaan. Se myös laihtuu hyvin herkästi ja välillä klimppailee vihreitä limaklönttejä, joten odotin varsin suurella mielenkiinnolla mitä suusta löytyy. Siellä oli samaa porraspurentaa kuin Selmallakin ja lisäksi molemmilla puolilla kahden viimeisen poskihampaan välissä on rako, eli diasteema, jonne oli jäänyt vähän ruohoa. Tulehdusta ei ollut ja Marika kertoi, ettei sille tarvitse tehdä mitään muuta kuin seurailla ja haistella hengitystä. Jos alkaa pahaa hajua tulla, niin silloin diasteemat ovat tulehtuneet ja hoito on välttämätöntä. Lisäksi Riimillä oli tosiaan yläposkihampaissa pahat piikit varsinkin vasemmalla puolella, siellä oli haavaumaa tullut poskeen. "Ei vanhuuden merkkejä." Jes!

Kaikille asukeille kuulema riittää hammashuolto kerran vuodessa, joten toivottavasti nähdään Marika seuraavan kerran ensi kesänä/syksynä kun Suomessa pyörähtää.