Talven ihmemaa

Uusi raskaampi työ on vienyt jaksut aika hyvin sen suhteen, että saisi aikaiseksi tapella tietokoneen (vanha läppäri) kanssa kuvien ja tekstien parissa, mutta kun Pasi vähän potki persuksille, niin nyt se sitten tapahtui. Tammikuusta jäi päällimmäiseksi mieleen mukava talliporukka. Hevoset ovat liikkuneet melko vähän, mutta säännöllisesti kumminkin. Kukaan ei ole alkanut kummoisesti lihomaan, ihan sopusuhtaisena ovat säilyneet. Maastoilua on ollut  ja välillä ollaan hyödynnetty myös kenttää, joka on talvikauden käytössä.

Iloiset retkellellähtijät 8.1.2017

Välillä koko lauma on siis lenkkeillyt ihanien naisten ja typsyjen toimesta ja välillä ollaan vietetty parisuhteen laatuaikaa satulassa. Minun selkäni on ollut ajoittain siinä kunnossa, että ratsastus täytyy toimittaa kevyessä istunnassa Selman kaulaan tukien. Onneksi Riimi osaa laukata pientä nättiä laukkaa perässä silloinkin kun Selma päästelee rivakampaa ravia, niin olen saanut järjestettyä niin Ainolle kuin Pasillekin Riimin satulassa kaikki askellajit sisältäviä retkiä vaikka itse olen vammastellut kyydissä kivuliaana. Kerran kokeilin itse mennä Riimillä perässä (se oli myös eka kerta Riimin kyydissä), mutta totesin, että Selma on parempi vammaisratsu. Syystä, että se on tasainen juna (vaikka vauhti olisikin kova), joka kiihtyy ja hidastaa junamaisesti, ei westernratsumaisesti. Tuskaisen selän kanssa kaikki äkkiliikkeet tuntuu nimittäin...no, ihan hirveältä.

21.1.2017

Toinen syy on se, että se kannattelee päätään maastossa melko samalla korkeudella ja olipa kyse kiitolaukasta tai ravista, niin se antaa minun tukea otteeni kaulan puoliväliin (samalla kun siis olen kevyessä istunnassa). Laitan molemmat peukalot siis kaulan yli poikittain ja osittain kannattelen painoani näin välttääkseni ristiselkään kohdistuvia tärskyjä. Riimin kaula on hento ja erittäin eläväinen ja se reagoi myös siihen jos yritin tukea kaulaan. Ja ennen kaikkea sen satula on aivan kamala. Siis istua. Ainakin minun (ja itseasiassa kaikki ovat tuumanneet samaa). Sille onkin koulusatula etsinnässä.

Uutta minulle on se, että on ylipäänsä kenttä käytössä omassa pihassa, mutta myös se että Meidän Tallille saadaan aikaiseksi valmennusryhmä! Ja kaksikin!

Pasi elämänsä ensimmäisellä Oikealla Ratsastustunnilla 22.1.2017. Hienosti meni! Samassa ryhmässä meni Aino Riimillä.

Ryhmä kaksi ja Aino seuraamassa luokkakaverin suoritusta Ponnyn kanssa.

Meidän ihana ope on ratsastuksenopettaja Outi Tuorilainen, jolla on takataskussa mm. suomenhevosten aluemestaruus kouluratsastuksessa (Itä-Suomi). Yritämme saada säännöllisesti ryhmät kasaan, mutta se on tietysti aina haasteellista kun koitetaan monen menot ja vaihtelevat työajat ymppäillä yhteen. Ja kesällä saattaa ongelmia tuottaa kun kentän pohja ei olekaan ihan näin kelpo. Mutta tykkään tykkään tykkään!!

Lauma pakkasessa 24.1.

Aurinko lämmittää jo kivasti kylkiä.

Riimikin on alkanut kestää pakkasta mukavasti. Kylmimmillä keleillä loimi tulee selkään kyllä.

Valkoinen mammutti.

Ponny on ollut oma hauska itsensä. Perheulkoilupäivänä poniini pääsi toimimaan myös talutusratsuna pienimmille.

Aino <3 Ponny 28.1.2017

Ainon ottama kuva talutusratsastuksesta. :D On siellä selässäkin joku..

1.2.2017 Yksisarvinen by Aino.

Rekiretken peräporukka.

Henkilökohtainen kuljettajani Oona! :)

Sen kerran kun itse ei ohjasta niin joutaa kuvaamaan. :D

Paluu kotiin.

Olen saanut ihanan innokkaan talliapulaisen lukiota käyvästä Oonasta, joka on ollut niin pihattoa oljittamassa, maastoretkillä, valmennuksessa, kärriajelulla kuin innokkaana opettelemassa rekivaljastusta ja -ajoa. Aivan ihanan positiivisella ja kaikkeen hevosiin liittyvään innolla suhtautumisella varustettu ja säänkestävä nuori nainen, jolla on myös lahjoja kouluratsastukseen. Olen pitänyt Oonalle pari tuntia Selman kanssa (näillä vähäisillä ohjaustaidoilla) ja hirvittävän hienosti on ratsastaja päässyt jyvälle miten Selmaa ratsastetaan. Mahtavaa!

Oona treenaa taivuttamista 5.2.2017

Ilman jalustimia. :)

Puolisuomenhevonen haaveilee 5.2.2017.

Tänään pidin tuntia sekä Oonalle, että Pasille. Kumpikin edistyy mukavaa vauhtia. Motivaatiota Pasillakin riittää vaikka oman kehon hallinta liikkuvan eläimen selässä on ah niin ihanan vaikeaa ja satula ei ole kouluratsastukseen paras mahdollinen. Riimin mukana tuli merkitön yleissatula, jonka Mira huomasi käydessään puristavan etukaarien päiden kohdalta lapoja. Se jäi saman tien pois käytöstä. Nyt Riimillä on sen mukana tullut Equi-Bette Saddlery -merkkinen estesatula. Se on ilman romania liian etupainoinen, mutta laitettiin sinne Wintecin edestä kohottava vaahtomuoviromani alle. Parempi, mutta ei täydellinen ja ratsastajalle hyvin kiikkerän tuntuinen satula muutenkin. Eikä estesatulalla ole koulua kiva vääntää muutenkaan...

Ilmeisesti tämä englantilainen satulamerkki ei ole Suomessa kovin tavallinen, koska itsellenikin on ennestään aivan vieras eikä googlettamallakaan löytynyt mainintoja kuin saksalaisilla sivuilla englantilaisten ja amerikkalaisten sivustojen lisäksi. Uutena nämä kai on about 600 e satuloita, käytettynä 100-500 e tuntuu olevan.

Pasi ja Riimi 11.2.

Oona ja Selma.

Töitä on tytöt tehneet! :D

Semmoista täällä tällä kertaa. Orivalinta on jo mielessä pyörinyt kohta kuukauden. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että herra johon olen vahvasti kallellaan olisi käytössä myös tällä kaudella... Nimittäin se on kuulkaas sillälailla, että mikäli vain suinkin on mahdollista, on sulhanen nro 1 Ponuveikko!