Tässä kun myötäelää kahden vasta-alkajan (Ainon ja Pasin) ratsastusuraa, on löytänyt itsensä analysoimasta hevoseläinten sielunmaisemaa monet kerrat. Mitä opettaa esimerkiksi lapselle hevonen, joka toimii pienen pienillä avuilla, herkästi painolla, vakaaseen tuntumaan nopeasti vastaten? Hevonen, jonka kanssa ei koskaan tarvitse neuvotella, siltä pyydetään ja se vastaa. Tai vaihtoehtoisesti tekee turvallisemman ratkaisun. No, sellainen hevonen opettaa kyllä mitä on pohkeenväistö tai oikeaoppinen siirtymä, mutta ei se opeta mitä tehdä sitten kun joku muu yksilö ei tottelekaan ollenkaan. Tai pukittelee usein.
 |
| 31.12.2016 |
 |
| <3 31.12.2016 |
 |
| Hiljainen on kylätie... 31.12.2016 |
Tai vaihtoehtoisesti millaista on opetella keventämään hevosella, joka ei ilman jatkuvaa käskemistä ylläpidä ravia tai ravaa pienen pientä mummoravia minimitehoilla? Tai nykii ohjan kädestä aina kun hyvä tuntuma hetkellisesti löytyy?
Kaikilla hevosilla on hyvät puolensa ja myös huonot puolensa. Ja vaikka onkin kauhean kiva mennä aina hevosella joka on kauhean kiva ja helppo ja kevyt, niin siinä kohtaa elämäntaivalta kun vasta opetellaan, olisi pirun hyvä joutua kaikenlaisten vänkyröidenkin selkään hyvän opettajan silmän alla. Vänkyröiden ja höyräköiden kanssa tulee aina vastaan ongelma poikineen. Ja jokainen ratkaistu ongelma on uusi työkalu siihen pakkiin jollainen kaikilla ratsastajilla pitää korvien välissä olla. Ja mitä enemmän työkaluja siellä pakissa on, sitä parempi ratsastaja.
 |
| 1.1.2017 |
 |
| Mira!! 1.1.2017 |
Meillä on tällä hetkellä aikalailla monipuolinen kattaus opetusmateriaalia näissä kolmessa karvakorvassa. Selma on se, jolla on selkeät askellajit, jos ratsastaja ei tiedä mitä tehdä, Selma ravaa reippaasti ja tasaisesti kentällä miten sattuu, riippuen muistaako kuski ohjata vai ei. Mutta siinä voi keventämistä huoleti treenata, ei se kentältä poistu vaikka portti olisi auki. :D Selma on myös pisimmälle koulutettu ja sen taidot löytyvät hyvin nopeasti kun hallitsee kehonsa ja joku neuvoo mitä tehdä. Se olisi todennäköisesti ratsastuskoulun suosikki kiltin ja helpon luonteensa, sekä ratsastettavuudensa takia. Ongelmat joita sen kanssa oppii ratkaisemaan ovat lähinnä ratsastajan epätasainen käsi, passiiviset jalat, hevosen kiireisyys ja ulkopuolisiin asioihin huomion kiinnittäminen. No joo, vinouden korjaamista ja takajalkojen aktivointia oppii myös, kun tarpeeksi pitkälle etenee.
 |
| Mira ja Sempula 1.1.2017 |
 |
| Riimi ja Pasi |
Riimi puolestaan on juuri sitä mitä entiseltä tuntsarilta odottaa voi. Se on oppinut menemään säästöliekillä aina kuin mahdollista. Ja alottelijoiden kanssahan se on lähes aina mahdollista. Sen kanssa oppii napakkuutta, apujen oikeaa ajoitusta, periksiantamattomuutta ja myös tasaista kättä, sillä Riimi on hyvin tarkka tuntumasta. Pidemmälle edenneelle ratsastajalle se opettaa väärän muodon korjaamista. Riimi reagoi kovaan tai epävakaaseen käteen nostamalla pään ylös (ja myös nostavaan ohjasotteeseen) ja tasaiseen käteen painamalla turvan lähelle ryntäitä. Se osaa myös lyhentää kaulansa wc-ankka -henkisesti niin, että alakaula pullahtaa ulos ja kaula on lyhyellä kaarella. Tapoja ne on nekin vältellä kuolaintuntumaa.
Minusta on todella hyvä, kun hevonen protestoi epätasaista tuntumaa. Sillä vaikka en mitään muuta pystyisi aloittelijalle opettamaan, niin sen, että sieltä suusta ei vedetä, nypitä eikä ohjija myöskään hukata kokoajan. Se on vaikeaa aluksi, ihan jo se, että ohjat valuu huomaamatta otteesta ja jatkuvasti joutuu niitä keräilemään. Saati se, että tasapaino pitäisi pystyä saavuttamaan ilman käsillä otettavaa tukea! Siksi meilläkin on käytössä satulassa oleva kauhukahva ja kevennystä harjoitellaan vaikka löysällä ohjallla niin kauan, ettei käsien tukea ylösnousemukseen enää tarvita. Liian vaistonavaraisesti käy meillä kädellisillä se, että tuki otetaan siitä mikä on käpälässä. Vaikkapa ohjasta. Ja jankkaan alusta asti, että teidän on tarjottava hevoselle tasainen käsi, johon se sitten voi tarttua luottavaisesti. Se, että ohja käy tuntumalla ja löystyy, kiristyy ja löystyy taas, ei ole sellainen johon tekee mieli suullansa luottaa. Meillä toisin sanoen istutaan satulassa ongella ja tunnustellaan ahvenia molemmilla käsillä. Kalat pitää olla kummassakin ongessa, koko ajan. :D
 |
| Turpa tötteröllä. |
 |
| Mira käy keskustelua Riimin kanssa aiheesta "kuinka liikkua eteen ja samalla kantaa itseään ylälinjasta". Riimi ei tajuuuu. |
 |
| Alakaulapullautus-ratkaisu. Eeeei käy! |
 |
| Parempi, mutta vielä hitunen pitäisi kaulaan saada pituutta ja kurotusta kohti tuntumaa. Ei siis missään nimessä turpaa tästä alaspäin vaan kaulaa pidemmäksi eteen. Ravi löytyi jo! |
 |
| Tämä on se, mihin Riimi mieluiten pakenee tuntumalle haettaessa. |
 |
| Riimi oli ihan ymmyrkäisenä, kun kumarrus ei kelvannutkaan. Mitä miun pittää tehä??? |
 |
| Hetkittäin oikea suunta löytyi, Miran sinnikkyyden avulla. |
Näillä kahdella ratsulla pystyy kyllä trenaamaan vuoron perään helposti jo aika taitavaksi ratsastajaksi. Ainolla on vielä kana kynimättä ja suuri savotta Ponnyn kanssa. Elämä on välillä kuin suoraan Polle -sarjakuvasta, tosin sillä erotuksella, ettei Ainon päättäväisyys vieläkään aivan vedä vertoja Emmalle, mutta on se jo paljon vahvistunut ponin tulon myötä. Kun Aino kokeili Riimiä kentällä, sai kuin saikin tyttö pidettyä laiskottelevan ruunan ravilla olemalla yllättävän napakka! Siitä se, hiljalleen. Pasikin on alkanut päästä kevennyksen saloihin kiinni ja ohjastuntuma pysyy tasaisena jo pidempiä hetkiä kerrallaan. Olen lohdutellut miestä, että kaikilla 15 vuotta ratsastaneillakaan ei ole tasainen käsi (vaikka kyllähän se pitäisi olla), mutta sitä kohti on vain tehtävä työtä. Käsi hiljaa ja jalalla ja muulla kropalla työ. Helppoa kuin heinän teko sadekesänä!
