Työleirin idylliä

On niin paljon kaikkea mistä kertoa, että aloittamisen vaikeus meinaa iskeä. Ensimmäisenä täytyy kertoa, että löysin vihdoin ja viimein väkirehun jota Selma vetää kuin hullu puuroa! Vaikka olenkin vastustanut Racing rehuja viime vuodet (Selma sai riviä ja hilsettä Mineral Plussasta ja Racing Mineralista ja oli myös kohu Greenlinen sisältämästä hiekasta), mutta yksi hyvä rehu tältä merkiltä on syntynyt maailmaan. Racing Mash. Se sisältää vain vehnälesettä, melassileikettä, seosmelassia, pellavansiemenpuristetta, suolaa ja kasviöljyä. Eli ei mitään tärkkelyspitoista viljaa, mikä on ideaalia. Seosmelassi on se salaisuus miksi Selma sitä imuttaa siihen tahtiin, että saan työntää sekaan jäkälät ja kaikki. Siis AIVAN kaikki menee mahaan asti, mitä tuonne sekaan heittää! Selma syö sitä kuivana mitattuna puoli litraa päivässä, yhdellä kertaa (ruokin vain iltaisin) ja Ponny saa kourallisen, jotta kivennäiset menee. Voi pojat, että tuntuu ihanalle kun Selma taas kuukausien nirsoilun jälkeen syö kivennäiset, yrtit, öljyt ja kaikki kiltisti niin kuin kuuluu. Selman annos on nyt siis tällainen:

0,5 l mashia
2 mtt Black Horsen Zn (sis. sinkkiä, kuparia ja rautaa)
2 rkl merisuolaa
2 rkl munkinpippuria (kiiman oireiden tasoittamiseen ja hyönteiskarkoitteena)
2 rkl islanninjäkälää (mahan ja suoliston suojaamiseen ja merilevää vastaavana kivennäislisänä)
vajaa 1 dl rypsiöljyä (energialisänä ja ihon+karvapeitteen hoitoon)

Pollet ovat olleet ahkeria maisemanhoidollisessa työssä. Liikuntaa on tullut joka toinen päivä suurin piirtein ja aina hikeen asti. Käytiin Pasin kanssa ajamassa tuossa yksi päivä niin, että minulla oli Ponny tiuhtina narun päässä. Noin 10 km hölkkälenkki tuli ja ruuna tikutti menemään Selman vauhtia niin että ohikin meinasi puskea! Selvää raviponiainesta. Harmi vain, että ei taida rotunsa puolesta olla käypänen siihen hommaan. Hyvin on jätkälläkin lähtenyt kunto nousuun, kun alkuun sai raahata sitä kärrin perässä kuin pulkkaa. Nyt pysyy naru löyhänä ja oikein napakasti puksutetaan. Aino ei ole vielä uskaltautunut kokeilemaan laukkaa ja nyt ovatkin olleet viikon sukuloimassa. Onneksi lähellä mökkeilee ratsastava äiti-tytär yhdistelmä Pohjoisesta ja on Ponnykin päässyt laukkailemaan Selman kanssa. Myös Hanne, Selman vuokraaja parin vuoden takaa kävi ratsastamassa piiiitkästä aikaa ja edelleen taisi kemiat kohdata. Jatkoa toivottavasti seuraa samoissa merkeissä! :)

Mitäs minä olen tehnyt sitten? Noo, vähän sitä sun tätä. Talossa meillä on menneillään nyt edelleen kylppäri/saunaremppa ja olohuone myös on ollut työn alla. Onneksi jo loppusuoralla molemmat. Minähän en näihin ole ollut osallisena muuten kuin maalien, pinnotteiden, laminaattien ja kaakeleiden valinnoissa. Sisustukseen olen myös hiukan panostanut ja orjuuttanut ukko-parkaa hevosasioissa.

Olen minä yhden kärrillisen kakkaa lapannut laitumelta! Hirmu ahkerana. Kuva: Pasi Ihalainen

Pahin orjuutuksen kohde on ollut navetan/pihaton putsaamisen aloittaminen. Itse koitin ryhtyä toimeen, mutta totesin heti alkumetreillä, että ei onnistu tällä selällä ja pitkävartisella talikkolapiolla. Niinpä Pasi joutui lapiointihommiin ja koitin auttaa parhaani mukaan. Montaa neliötä ei kunto kestänyt meillä rehkiä, mutta arkeologisia kerroksia oli oikeasti aika perkuleesti. Kuvissa näkyvä kiviseinä on varustehuoneen ulkoseinää. Kuvaajan selän taakse jää tuleva makuuhalli. Pieni ovikäytävä vie siis varustehuoneen ohi kivinavetan puolelle, minne on tulossa ainakin kuivaushuone ja ehkä kengityshalli. Alemmassa kuvassa näkyy päässä kuivaushuoneen ovi, jossa tällä hetkellä roikkuu suitset. Tällä hetkellä varusteet ovat siis väliaikaisesti lähemmän oven takana.

Ennen tämän kaatopaikan päällä piti kävellä kun mieli päästä hakemaan vaikkapa satulaa...

Siivottu! 

Tiiliä löytyi 90-luvun karkkipussien ohella.

Tuon kuvissa näkyvän lahon lautaseinän takana on harkoista tehty ehjä rehusiilo. Siitä tulee lapsille leikkipaikka.

Lisäksi olen ennättänyt vähän leikkiä raivaussahalla hävittäen laitumelta angervoa ja lupiineja. Tosin saha sanoi siinä kohtaa työsopimuksen irti. Kyllä se nyt taas toimii, niin voin jatkaa myöhemmin. Viikatekin on tulossa lainaan. Töitä oli viime viikolla joka päivä, sittemmin vähän harvakseltaan, niin on kerennyt puuhailemaan enemmän kotona.

Olen minä kerennyt myös nauttia. Nauttia kesästä, inspiroivasta miljööstä ja Selmasta.

Sadepäivän ratsastuksella voi kokea Disney-hetken...

Pikku-Bambi päikkäreillä!

Miiru takapihalla.

Kuva: Pasi 

Polkuja laitumella. Kuva: Pasi

Kuva: Pasi 

Kuva: Pasi

Kuva: Pasi

Jospa sitä tässä pian pääsee tallin kimppuun enemmänkin. Kaiken sen moskan tyhjentäminen ja vanhojen rakenteiden purku vie aikaa kaikkein eniten. Kyllähän sitä täti-ihminen miettii yön pimeinä tunteina, että saadaanko makuuhalli valmiiksi ennen lokakuun alkua. Jostainhan se stressi on aina revittävä.

Ja on meillä harrastettu myös tätä... Seerumi on auttanut silloin kun kuuri on menneillään. Solheds:in seerumivoidetta olen laittanut päivittäin ja tilanne on aika sama kuin menneinäkin kesinä. Ei pahempi eikä parempi. Tosin otsatukka on toistaiseksi tallessa.

Savolaistuminen

Viikko takana elämää uudessa kodissa. Viime lauantaina siis elettiin hyvin kiireinen päivä, johon sisältyi kevätjuhla, ponin haku, Selman haku ja matka kahdella autolla peräkkäin Pielavedelle.

Siellä ne menee...

Matka meni hyvin ja Selma oli aika rentokin jopa, söi ja kaikkea siellä trailerissa. Ehkä rennolla Ponnyllä oli osuutta asiaan. Ensimmäinen lohko oli saatu miesvoimin valmiiksi ja päästiin heti testaamaan kestääkö kaverit langoissa. Ja hyvin ovat kestäneet. Selma tosin oli aluksi niin järkyttynyt kaikesta muutoksesta, että se pari ensimmäistä päivää seisoi portilla tuijotellen minuun kuin kysyen että joko lähdetään pian kotiin. No, söi se välillä. ;)

Ensitöikseni päätin käydä tulevan varustehuoneen kimppuun. Se näytti alkuun tältä:

Tila on siis ollut hevosen karsina, lampola ja ilmeisesti myös yleinen kaatopaikka.

Tyylikkäänä töihin!

Pari tuntia yhden naisen hartiavoimia ja huone on pesua vaille puhdas:

Huone on noin vajaa 5 m x 5 m, tarkkaa mittaa en nyt muista, mutta ihan tilava se on.

Selma on sittemmin rauhoittunut ja silmään on tullut niin levollinen ilme, etten muista edes milloin olen sen sellaisena nähnyt! Aika ihanaa. Se ei edes säiky mitään samaan tahtiin kuin vierastalleissa asuessaan. Vaikuttava muutos, vaikka viikko vain takana. Liikuttaminen on tapahtunut ajamalla ja niin, että Ponny on aina mukana. Koska meillä on vain yksi kypärä tällä hetkellä taloudessa. Mutta koska ajamisesta onkin ollut taukoa, ei se haittaa yhtään. Selma on lähtenyt hyvin iloisena kärrilenkille.

Väliaikaista varustamispaikkaa toimittaa hylätty vanha päätalo.

Kohta ollaan kotona.

Ponnyllä ei ole vielä satulaa, joten Ainolla on ollut alkuun haasteita pysyä kyydissä huonon tasapainonsa kanssa. Olen joutunut olemaan välillä aika julma äiti, että tyttö on suostunut jatkamaan hommaa, mutta nyt alkaa jo sujua ja sieltä se tasapainokin löytyä. Vika ei siis ole ponissa, tasapainon horjuttamiseen on riittänyt pikku pätkä ravia suoraan eteenpäin... Poni on mainio tapaus. Kiltti, mutta osaa kyllä käyttää hyväkseen pahaa aavistamatonta pikkutyttöä. :D Viime reissulla Selman kanssa oltiin jo pitkällä menossa pihasta pois, kun ruuna päätti että "En tiijä, mie taijan jäähä kottiin..." ja teki U-käännöksen kipittäen takaisin laitumelle. Siinä pienen juupas-eipäs-juupas -väännön ja yhden putoamisen jälkeen sai kuin saikin Aino tahtonsa perille ja poni lähti seuraamaan Selmaa niin kuin pitää.

Tallia ei olla päästy aloittamaankaan, koska meillä on nyt suihku- ja saunaosasto täysrempassa. Ei siis viitsi työmiehiä ottaa tänne ilman peseytymismahdollisuutta rehkimään. Jatketaan Ainon kanssa tasapainoharjoituksia ja maastoreittien tutkimista. Ja koitan tallin puolta raivailla tyhjäksi remppaa varten. Tunnit tiukassa vuorokausissa, kun pitää töissäkin käydä. ;)