Meillä on ollut luopumisen tuskaa. Ilmoitin pari kuukautta sitten Ponnyn omistajalle, että pikkuhiljaa voitaisiin alkaa asennoitua poniinin lähtöön. Aino alkoi enemmän ja enemmän siirtyä Riimiin ja kun Typy tuli, sopivan kokoisia ratsuja alkoi olla riittävästi. Ensin näytti, ettei ponin muutto tule kuitenkaan olemaan kovin ajankohtainen, kunnes hiihtolomalla (viikolla 10 täälläpäin) tuli viesti, että poni voitaisiin tulla noutamaan loppuviikosta. Tietysti tytöt olivat mummilassa viettämässä lomaansa kaikessa rauhassa ja tästä seurasi pienoinen shokki ja hätä, ettei hyvästejä ennättäisi jättää. Onneksi kävi niin, että tytöt ennättivät tulla kotiin kaksi tuntia ennen kuin ponin muuttoauto tuli, niin kerkesivät vielä viimeiset hetket viettää pienen kanssa, ennen kuin tämä ajanjakso jäi taakse.
 |
| 7.3. Ponny ja Typy pussailemassa. Näistä tuli nopeasti parhaat ystävykset. |
 |
| "Hei hei, ihana Ponny!" Muuttopäivä, 8.3. |
 |
| Kirjaimellisesti loppusilaus. |
Kyllä on myönnettävä, että minullekin itku tuli, vaikka olin tähän jo pitkään valmistautunut olevinaan. Yhdessä itkettiin vielä Ainon kanssa lisää kun traileri lähti pihatietä pitkin pois. Lohtuna on se, että poni asuu nyt lähellä tyttöjen mummilaa ja saivat kutsun tulla moikkaamaan aina kun aikataulut sattuu yksiin. Huh! Poni teki työnsä ja opetti Ainolle määrätietoisuutta ja rohkeutta. Sekä sinnikkyyttä. Lauma oli viikon vähän sen oloinen, että ne tuijottelivat horisonttiin ja hirnuivat jokaiselle pihaan tulevalle autolle. Mutta nyt ne ovat tainneet sisäistää, ettei poni ole tulossa takaisin.
Noh, elämä jatkuu ja lapset kasvaa. Aino ylitti taas yhden merkkipaalun, nimittäin Selmalla laukkaamisen! Selmahan ei ole suostunut Ainolle laukkaa nostamaan, se kun tuppaa olemaan hirvittävän varovainen lasten kanssa ja myös tarkka oikeista avuista. Mutta nyt se tapahtui, että Aino sai laukattua tammuskalla aivan normaalisti. Kyllä oli hyvä mieli molempien puolesta.
 |
| 11.3.2018 |
Sitten siihen Typyn kadonneeseen laukkaan, joka löytyi kuin löytyikin! Sain Miran jäljiltä nostettua itse sillä oikean laukan niin, että tein kulmaan pientä ympyrää ja nostin siitä laukan pitkälle sivulle. kahdeksasta nostosta se nosti oikean muutaman kerran, mutta heitti heti vasemmaksi tai kompuroi. Kunnes lopulta oikea nousi, sain sen pikaisesti tarkistettua tosiaan oikeaksi ja hoputin sitä aivan hulluna pitkälle sivulle. Ja niin me vaan laukattiin KOKO pitkä sivu oikeaa laukkaa! Jee! Siihen lopetin sen kertaisen yrittämisen ja palkaksi laukattiin vasenta vasempaan kierrokseen.
 |
| Typy aka Barbapörrö aka karhun ja aasin lapsi. Ihana pikku reppana. <3 |
Tästä kului joitain päiviä kun seurasin hevosia tarhassa ja Riimi paimensi Typyn laukkaan kujalla heinien suunnalta tallia kohti, eli
oikeaan "kierrokseen" ja kippas kappas kun laukka nousi siinä kulmasta ja Riimi laukkasi perässä, Typy nosti oikean laukan eikä ennättänyt sitä jäädä puljaamaan vasempaan ettei Riimi nappaa takapuolesta kiinni. Niinpä se laukkasi kentän ulkopuolella oikeaa laukkaa lyhyen sivun ympäri ja siitä vielä 10 m lisää ennen kuin pudotti raville. Mira tosiaan sai jonkun tulpan auki!
Toissapäivänä kävin tauon jälkeen taas kokeilemassa kentällä miten käy ja kyllä leuka loksahti, kun jokaisella nostolla nousi oikea laukka! Pari kertaa se puljautti laukan vasemmaksi ilmassa, mutta niin me tytöt vaan laukattiin oikeaa laukkaa neljä kertaa koko pitkä sivu! Aivan mahtava fiilis!
 |
| 20.3. "Elä kuvaa vaan vapauta miut laumaan!!" |
Kuvailin taas Typyä käytävällä erinäisistä kuvakulmista ja tein vähän kollaasia. Kyllähän se on oikeasti lihonut jo hyvää vauhtia! Silti taaimmaiset kylkiluuut ovat vielä liian pinnassa.
 |
| Oikean puoleinen on otettu 20.3. Reisilihasten kehitys näkyy tässä kuvassa hienosti, pyllyn profiili ei enää ole ylösalaisin oleva päärynä. |
 |
| Vasen otettu muuttopäivänä (8.1.) ja oikea toissapäivänä (20.3.) Tästä näkee puolestaan massun kasvun ja pyöristymisen hyvin katsomalla mahan profiilia verrattuna etupolveen ja tuohon kupeella olevan pyörteen alareunaan (missä on se nahkapoimu hevosilla) Lautasten päältä ja takapolvesta on myös törröttävät luut peittyneet. |
Siitä se, pikkuhiljaa.
Satulatilanne on tällä hetkellä se, että sain (onneksi!) lainaan Mustangin, joka istuu kivuttomasti lampaankarvalla ja edestä kohottavalla geeliromaanilla. Ainakin hetken... Alan etsiä omaa satulaa varmaan elokuun puolella, kun näkee mitä laidun ja ahkerampi liikuttaminen saa selkään aikaiseksi.
Ostin Typylle kuolaimeksi Sprengerin suoran kielentilallisen kuolaimen joka on erikoismetallista valmistettu, ja hetken näytti ettei se heitä kieltä sen päälle. Mutta lopulta heitti sitten kuitenkin. No, nahkainen kieliside on käytössä nyt jonkin aikaan ja seuraillaan miten asia edistyy. Onneksi Typy muuten tuntui tykkäävän kuolaimesta, eikä se kielisiteeseenkään keskittynyt niin paljon kuin pelkäsin.
Näillä mennään, kevättä kohti! Vaikka lunta onkin yli metrin.
