Kun oikea laukka ei nouse

Ihanan aurinkoinen helmikuu alkaa olla taputeltu. Kyllä kevääntulon vaan jo tuntee, kun päivällä lämpö kohoaa yön -23 asteesta huimasti lämpimämmäksi. Siinä onkin ollut myös lisätyötä, kun olen Typyä loimittanut yöksi toppaloimella ja päivällä riisunut loimen pois. Vaikka se on alkanut kehittää itselleen rasvakudosta ja lihasta, ei silti eristettä turkin alla ole riittävästi noihin hyytäviin pakkaslukemiin. Tällä viikolla tuuli lisää päivälläkin pakkasen purevuutta, joten kaikki saavat seistä takki niskassa myös päivällä. Riimikin, joka on eniten sitä mieltä, että loimet on aivan turhia.

Maisema kuin maalaus. 2.2.2018

Edustuskuva! :'D 

Jotenkin tuo upea luonto ja lisääntyvä valo motivoi huomattavasti enemmän lähtemään maastoon, kuin pyörimään kentällä. Mutta olen koittanut itseäni muistutella, että kenttää ei parin kuukauden kuluttua taas enää ole, että antaa mennä tuupaten nyt vaan. Kesällä sitten on kenttää ikävä. Ja varsinkin syksyllä.

3.2.2018

Oonan kanssa rekiretkellä 4.2.

Reki on jäänyt myös jostain syystä tarkoitusta harvemmalle käytölle. Onneksi tuota lunta kyllä riittää. Että varmaan vielä on toukokuussakin rekikelejä. Jes.

Typsykkä 13.2.

Av, yv, jono!

"Miks kuvaat miun pyllyä?" 14.2.

18.2. Pihaton ovella. On paljon kivempi syödä lunta, kuin juoda haaleaa vettä. 

Kohti metsäseikkailuja! 18.2.

Viihteellisessä seurassa.

Olen kuvannut koko ajan Typyä monesta kulmasta, koska on mahdotonta tarkalleen huomata sen kehitystä, pelkästään silmin päivittäin seuraamalla. Toki muisti ja käsituntuma kertoo, että asioita on muuttunut hevosessa, mutta silti tykkään vertailla kuvia. Tamma on nyt ollut meillä 7 viikkoa. Sen hampaat hoidettiin 5 viikkoa sitten, eli sen verran se on saanut syötyä kunnolla. Vapaan heinän lisäksi se söi alkuun Racing Mash:iä 0,5 l + sinkki-kuparia, merisuolaa, vitamiineja ja 0,5 dl rypsiöljyä. Olen hiljakseen nostellut annostusta niin, että Mashia on täysi litra ja öljyä nyt 2 dl. Kun heinä vaihtui tässä reilut pari viikkoa sitten köyhempään, otin ruokintaan rinnalle uudistuneen Racing Proteinin. Tällä hetkellä Typy syö siis vajaan litran mashia, saman verran proteiinia ja tuon 2 dl rypsiöljyä. Hevosen elimistöllähän menee noin 2 viikkoa, ennen kuin se oppii hyödyntämään rypsiöljyn energianlähteenä, joten ensimmäiset pari viikkoa syötin sitä sen puoli desiä, ihan vaan vähentämään hilseilyä ja totutteluun. Ruokinnan muutoksessa on täytynyt edetä hyvin varovasti, sillä aiemmin Typy ei ole saanut kuin kourallisen kauraa ja kivennäistä. Sen maha on kuitenkin kestänyt hyvin, tietysti näissä rehuissa ei ole viljaa juuri laisinkaan (Racing Mash pitäisi olla viljaton, mutta kuulemma tuotannollisista syistä vehnäleseen mukana tulee rehuun kokonaisia vehnänjyviä. Selvitin ihan asiaa kun ihmettelin miksi viljattomassa rehussa on viljaa), nykyinen Racing Protein koostuu rypsirouheesta, härkäpavusta, melassileikkeestä (hyvä mahalle), mäskijauhosta jne. Vaikka tästä voisi kuvitella, niin en ole mikään suuri Racing-fani. Itseasiassa boigotoin kyseisen tehtaan (Suomen Rehu) rehuja muutaman vuoden kokonaan, koska Selma sai sekä Mineral Plussasta, että Racing Mineral:sta keskellä talvea riviä ja kutinaa. Ja kauhean hilseilyn. Mutta tuo Mash on ollut meille hyvä tuote. Uusi Protein on nyt mennyt parisen viikkoa ja Selma sai jo mahansa kuralle, mutta tarkkailen tilannetta.

22.2.

Ja kyllähän se Typy tosiaan on jo yllättävän paljon muuttunut, sekä fyysisesti että henkisesti. Ennen se on alkuinnostuksen jälkeen ollut lyhyelläkin lenkillä koko ajan kysymässä "joko käännytään kotiin?" ja välillä on ollut tunne, että se on aivan loppu. Vaikka siis ei oltaisi kovin kummoista kiekkaa tehty. Nyt viime viikkoina se on ollut korvat tötteröllä menossa ja pidemmälläkin lenkillä saattaa ravata Selmasta ohi, eikä kertaakaan ole kääntymässä kotiin! Jotenkin vaan tulee niin hyvälle mielelle kun näkee sen iloisena laukkaamassa ilman väsymyksen merkkejä.

Eniten muutoksen näkee sen selkälinjassa ja lautasilla. Tein kaksi kollaasia joista on helpoin vertailla.

Ylempi kuva 22.2., alempi 6.1.

Ylempi kuva 6.1., alempi 22.2. Väriero johtuu valoerosta.

Selkälinjan lisäksi täytettä on tullut kylkiin. Luut tuntuu vielä selvästi, mutta eivät hyppää sieltä nin sanotusti käsille. Ymmärrettävästi satuloiden kanssa on jännät ajat! En ole Typylle alkanut vielä satulaa hommaamaan, koska muutos ei varmasti jää tähän. Katsotaan hiukan myöhemmin sitä. Nyt ollaan menty Riimin satulalla ja sen käytyä epäsopivaksi on siirrytty Selman satuloihin. Estesatula on parempi, siinä vaan alkaa jäädä selkärangan tila ahtaaksi. Typy on lihaksistoltaan todella epäsymmetrinen, mikä ei ainakaan helpota satulan istuvuutta. Ja sen lapa tulee myös aika taakse.

Ratsastukselliset haasteet ovat osittain helpottuneet, mutta niiden tilalle on tullut uusia. Typy siis jaksaa jo paremmin tehdä asioita ja sen tasapaino on selkeästi parantunut. Se on kyennyt viimeaikoina asettumaan ja taipumaan jo jonkin verran, eikä mene enää ympyrällä pää ulkona ja lapa edellä. Sillä on kyllä, kuten sanoin, todella vahvat puolierot. Ja laukoista nousee vain vasen. Yritin pari viikkoa sitten itse nostaa sillä oikeaa laukkaa kentällä. Koitin huijata sen kulman avulla pitkälle sivulle. Ei auttanut. Koitin samaa asettamalla ulospäin. Ei. Jyrkemmin kurvaten. Ei. Uskomatonta miten huonolla tasapainolla elävä otus pystyy nostamaan oikeaan kierrokseen vasemman laukan vaikka kaarre olisi kuinka pieni! Kerran sain sen ainakin etupäästään ottamaan oikean laukan yhden askeleen, mutta sitten se meinasikin jo tuiskahtaa nokalleen. Ajattelin, että pitkänä ihmisenä meidän tasapainopiste on liian hankala ja päätin delegoida oikean laukan metsästyksen kätevästi Miralle.

24.2.

24.2.

Typyllä on yllättävän hyvä käynti ulkonäköönsä verraten. Sillä on hyvä yliastunta ja se työntää takajaloillaan hyvin. Siis ilman lihaksiakin. Luultavasti askellajit eivät ainakaan huonone kun se kehittää lisää lihasmassaa. Ja sitä varmasti tulee, koska tamma liikkuu itse niin topakasti. Passi ja peitsi jäävät kokoajan vähemmälle ja vähemmälle.

Mira huijasi Typyn oikeaan laukkaan ravaamalla pitkää sivua oikeassa kierroksessa ja tehden sitten aika tiukan (ja rohkean) voltinpuolikkaan pyytäen samalla siitä laukan. Ja jopa 3 kertaa seitsemästä oikea laukka nousi! Pisimmillään sitä kesti kolme askelta. On nimittäin ihan todella sitkeässä. Vasen laukka on hirvittävän vahva ja oikeaa ei ilmeisesti ole maastossa tai vapaa-ajalla mihinkään ikinä tarvittu, niin se on jäänyt jonnekin piiloon. Typy laukkaa vapaana ollessaan aina vasenta laukkaa, maastossa aina vasenta laukkaa ja kentällä, myös oikean kierroksen ympyrällä, vasenta laukkaa. Työmaata siis on edessä, mutta Mira sai kuitenkin jo tulpan irti. Luultavasti asia helpottuu koko ajan, kun siihen kiinnitetään huomiota ja kun Typyn tasapaino ja lihaskunto jatkaa paranemistaan. Typy on vielä aivan todella etupainoinen ja se on pitkällisempi prosessi, että se alkaisi hiljalleen siirtää painoa enemmän takaosalle. Hirvittävän kiva se on ratsastaa! Reipas ja kuuliainen. Aina yrittää parhaansa ja petraa koko ajan. Se on jo näin lyhyessä ajassa voittanut monta sydäntä puolelleen ja päässyt monen suosikiksi. Se kuuluisa vasen laukka on ihan todella pehmeä ja kissamainen. Kukapa sellaista keinuntaa ei haluaisi kokea maastoretkellä?