Uusi satula ja muita syksyn kuulumisia

Sen energian minkä olen käyttänyt opintojen edistämiseen ja yrityksen pohjatyöhön, olen näköjään totaalisesti ottanut bloggaamisesta. Noh, hiljaiselon tuloksena on luonnontuotealan ammattitutkinnosta suoritettuna jo 3/5, joten hiphei ja kippis! Vaikka kuusenkerkkätervakuohujuomalla. ;) Suoritettuna on luonnontuotteiden talteenottoa, neuvojana toimimista ja palvelujen tuottamista. Jäljellä vielä isoin työmaa eli luonnontuotealan yrityshommat liiketoimintasuunnitelmineen ja vähän kepoisempi, mutta aikaa vievä hyvinvointituotteen kehittely, valmistaminen, brändääminen jne. Ideoista ei ole kyllä pulaa! Toukokuun lopussa pitäisi sitten juhlia valmistujaisia, yrityksen perustamisaikataulusta en sano mitään, koska en itsekään tiedä.

No joo, ruvetaan pläräämään valokuva-albumia niin muistelen samalla mitä viime postauksen jälkeen onkaan tapahtunut. Ei hirveästi mitään.

9.9. Oonan kanssa lähdössä ajamaan.

Liikutus on ollut vähän säännöllisen epäsäännöllistä. Välillä on tullut viikon taukojakin, mutta kyllä nuo on vielä käsissä pysyneet vaikka aika reippaita ovatkin. Siinä mielessä tuo "aktiivipihatto" on siunaus, että liikettä tulee tavallista karsinassa ja pienessä tarhassa seisomista huomattavasti enemmän. Kenttä ei tietenkään ole käytössä ennen kuin nurmipohjalle tulee kunnolla lunta, päästään linkoamaan ja sitten pakkanen napakoittaa pohjan. Sitä odotellessa kolutaan metsiä.

17.9. Pasi kiipeili tallin ylisillä ja tuli moikkaamaan Selmaa. Meinasi niskat naksahtaa kun hönö koitti zoomailla sinne korkealle. :D Kuvassa myös heilahtanut Elina.

Poniini 19.9.

Riimi hankasi tukkaansa ja häntäänsä pahemmin kuin Selma kesän aikana. Mutta sillä on myös aika ohut harja, eikä paljoa vaadi että katkeaa. En tiedä kestäisikö harja seeprapyjamaakaan. 19.9.

Syyskuun loppuun saakka pidettiin hevosia iltapuuroista aamuheinien syöntiin asti tarhassa ja sitten laskin lauman vielä tallin takaiselle rinnelaitumelle tekemään syyssiivousta horsmista. Joskus nauratti kun heinät syötyään lauma kipitti tallille odottamaan että tulen avaamaan portin.

"Syötiin jo heinät, voitko avata portin?" Varustehuoneessa ei ollut vielä oikeaa ovea, vaan appiukon tekemä vaneriviritys. Ponia kiehtoo kovasti kyseinen huone. 24.9.

Lokakuussa tuli minulla ja Selmalla 10 vuotta kavioliittoa täyteen! Aika hurjaa. Muistan vieläkin elävästi kuinka oli pari viikkoa aikaa opettaa se pitämään kuolainta suussaan, kun olin ilmoittanut sen Nurmeksen varsanäyttelyyn 2-vuotisluokkaan. :D Siirapilla se sujui. Otettin asian kunniaksi sitten ihan virallinen vuosipäiväkuvakin.

10 vuotta toisiamme kestetty, menee helposti 20 vuotta vielä lisää. Tai en tiedä onko Selma samaa mieltä... 6.9.

Maastoilua maastoilua maastoilua. Onneksi se on meidän juttu.

Kaksistaan lähdössä lenkille 12.10.

Harmi kun kuvaan ei kännykällä onnistu ikuistamaan horisontissa siintäviä sinisiä vaaroja. 12.10.

Sitten siihen satulaan. Riimi luopui Teknasta ja siirtyi Sydneyn käyttöön. Tekna oli sille himpun liian leveä, mutta toki satula on muokattavarunkoinen, joten olisihan sen voinut kaventaa (reilulla 100 eurolla). Minua alkoi kuitenkin ajan myötä enemmän ja enemmän vaivaamaan se, että satula tuli niin pitkälle sen selässä (17,5"). Ei kuitenkaan taaimman kylkiluun yli, mutta juuri sen kohdalle. Lisäksi kaksi ratsastajaa valitti, että selkä kipeytyi aina Riimillä ratsastaessa, joten aloin plärätä satulamarkkinoita sillä silmällä. Ja osui silmä sitten lopulta kultakimpaleeseen, joka kulkeutui Pasin työn sijainnin myötä kätevästi, eikä tarvinnut postitella. Ja kuinkas ollakaan, sehän istui todella paljon paremmin kuin Tekna, joka sekin oli parempi kuin sitä edeltävä. Aikaisemmat satulat ovat olleet Riimille liian leveitä. Sen selkä on lyhyt ja se on aika kuikelomallia edestä. Nyt kiinnitin huomiota, että tämä Sydney oli ensinnäkin pieni koulusatula 16" ja lisäksi pykälän tai pari kapeampi kuin Tekna. Ja eipä purista edestä eikä tunnu heittoistuimelle!

Aino lähdössä Riimin kanssa ensimmäiselle maastoretkelle uudella satulalla. 17.9.

Riimin selkään olisi mennyt varmasti 16,5", jopa 17" satula ilman sitä ahdistusta että tulee liian taakse, mutta kun tämä nyt kaikin puolin on passeli ja myös ratsastajat ovat kaikki siihen rakastuneet, niin se on sitten se. Vaikka meikäläisen ahteri ehkä pursuilee yli. Mutta en minä Riimillä useinkaan mene. Ihan ok on minunkin tuolla istua. Konsultoin Miraa satulansovitustilanteessa, hyvin onnistuu videopuhelulla! Oli siinä varmaan näkemistä, kun koitan saada kamerassa näkymään tarvittavat asiat ja puhelimesta kuuluu "Aino, nousepa ylös, nyt istu alas, työnnä Maiju käsi tonne väliin.." Mutta kyllä on aina mukavampi saada varmistus omille havainnoilleen. Kiitos Mira!

Syksyn myötä on myös huvittunutta järkytystä tuottanut se, että Ainon jalustinhihnoja on jouduttu taas pidentämään, vasta alkukesästä pidennettiin reijällä, niin nyt todettiin, että kiepit saa jättää pois! Apua! Täytyy alkaa valmistautua Ponnysta luopumisen tuskaan pituuskasvun myötä... Vaikka niinhän sitä ollaan puhuttukin, alusta saakka, että pidetään vain pari vuotta poniinia. Snif.

Hyvin menee, matkaeväs hallussa! 17.9.

Meni ihan metsään... 17.9.

Ensilumijärkytykset tuli 20.10., mutta ne suli pois.

Tallin takuiset 22.10.

22.10.

Kuun lopulla tuli taas lunta. Minä, Riimi ja ilveksen jäljet 31.10.

Marraskuu alkoi rapsakalla pakkasella ja pääsin kokeilemaan käyntityötä kentälläkin Riimin kanssa. Mutta lumet lähti ennen kuin siitä pidempää iloa seurasi.

Allekirjoittaneessa reilusti huvitusta herättänyt munkkipossu 1.11.

Riimikin harmaantui kertaheitolla! 1.11.

Ja taas maastoillaan. 1.11.

Loimittanut en ole koko syksynä kuin kaatosateella joka jatkuu yli 4 tuntia. Toki liikutuksen jälkeen loimitetaan normaalisti, mutta siis sään takia. Viime talvena hevoset eivät viihtyneet pihatossa juurikaan, mutta kevään ja kesän aikana ne oppivat lopulta hyödyntämään sitä sääsuojana. Tai ehkä talvella vaan on aina hyvä sää? Jännä nähdä tuleva talvi. Mutta viime talvena nukkuivat yönsäkin siellä hangessa, Riimi loimi niskassa ja muut ilman. Nyt kun Riimi on kasvattanut karvaansa samassa tahdissa kavereitten kanssa, ei sekään näy olevan enää kylmänherkkä. Eikä näy jäykistyvänkään. Huonolla kelillä lauma menee pihattoon ihan suosiolla, mikä on kyllä huippu juttu. Ei tosiaan tarvitse joka ripsaukseen ja räntämyrskyyn olla loimittamassa. 

Varustehuoneeseenkin saatiin oikea ovi, tuplaikkunat, valo ja lämmitys! Jei! Kyllä nyt kelpaa. Ikkunaverhotkin on tänään postissa ja pääsee iltatallin aikaan sisustamaan lisää. Eilen illalla sängyssä pukkasi idean harvemmin käytettävien loimien säilytykseenkin. Kunhan saadaan roskakatosprojekti valmiiksi, niin ehkä sitten jatketaan sisätöissä. Tai tietysti jos kelit on huonot pihalla rakentaa niin...

10.11.

Olen päässyt pitämään myös 4H:n heppakerhoa, jossa käydään SRL:n Perushoitomerkin asiat ja halukkaat saavat myös suorittaa merkit keväällä. Ihanaa, että meidän kylällä on pieniä innokkaita heppahöperöitä niin paljon! Lämpimässä varustehuoneessa on kiva opetella teoriaa ja sitten makuuhallin puolella käytäntöä.

Aino, synttärisankari 12 v.! 10.11.

15.11.

Riimi sai myös uudet suitset, ihan anatomisesti muotoilulla niskahihnalla. Turparemmissä loppui säätövara, ja jäi himpsun liian alas. Jännä, että reikiä oli kiristämiseen, mutta itse remmi levenee niskahihnaa kohti niin, ettei solki enää mahdu liukumaan niille viimeisille rei'ille. Noh, mitäs ostin Horzen suitset. 

Siinäpä ne, tämän tallin kuulumiset. Jos joku haluaa seurata mitä siellä kiireisemmällä rintamalla tapahtuu, niin facebookista löytyy yrityksen hautomissivustoni tästä linkistä. Pitänee kalenteriin varata aika tälle kirjoittamisellekin.