Jospa se siitä!

 Syksy on tullut ja laidunlohkot on jätetty jo rauhaan. Pariskunta on siirtynyt väliaikaisijoitukseen "kentälle" jonne on heinätarjoilu.

Eivätpä enää huku horsmiin. :D  8.9.2016

Sain loistavaa heinää paikalliselta lammasfarmilta. Esikuivattua silppua, joka on kyllä todella kuivaa. Kiitos vaan, Helena! :)  Kaverukset ovat syöneet sitä vapaasti, mutta koska en halua paalia laittaa mätänemään tarhaan, niin se on meidän pihavajassa fillareiden kanssa. Ehkä jo seuraava paali pärjäisi kelien puolesta taivasalla. Paitsi jos vettä sataa vielä tammikuussakin, niin kuin viime vuonna..

Tänään oli sopivan tuulinen ja viileä aamu loimenpesuun. Polttiaisia on vielä iltaisin reilusti, niin Selma saa pyjamansa kyllä takaisin kunhan se kuivuu.

Olen tarkoituksella sijoitellut heiniä vähän eri paikkoihin tarhassa, koska hevoset polkevat mukavasti horsmanvarret pois ja tasaavat maata. Ihan vain alueen ratsastuskäyttöä ajatellen. Kun lumet tulee, niin alla ei sitten olisi mitään epäilyttävää.

Liikutukset ovat olleet edelleen samaa linjaa, maastoilua hevosten tahtiin. Välillä lepopäiviä tulee kolmekin peräkkäin. Selman kinner ei ole mennyt huonompaan, mutta turvotus ei ole laskenutkaan kokonaan. Kengittäjän kanssa asiaa tuumailtiin ja koska hevonen ei edelleenkään onnu, eikä ole edes epäpuhdas, niin katselen vielä tovin. Nyt olisi se laserhoito hyvä. Kyllähän se hidasta on palautuminen jos jänne pääsee venähtämään. Mutta mihinkäs meillä kiire olisi!

Selmalla on taas ratsun tukka. >.< Ei ollut taas kuin keskellä kaulaa töyhtö. Mutta nyt olen löytänyt hoidon, jonka avulla ensi kesänä toivottavasti tukka säästyy! Tai sitten ei. Tervaöljy tuntuu toimivan Selmalla huippuhyvin ja on edullista. Aiheesta enemmän myöhemmin. :)  Uudet takajalan suojat, joissa on heijastimet, löysin Hööksiltä.

Aino halusi päästä Selman selkään pitkästä aikaa. Hiukan kevennyksen tahti tuotti alkuun vaikeuksia, kun on tottunut tuolla pikku-singerillä tikkaamaan. 5.9.2016

Hirveen hieno kuva! ^.^

Siellä ne meidän heinäpaalit nakottaa nätissä pinossa. Ja oma heinäpelto kasvaa horsmaa taustalla.

Ponny on hurmannut myös pienemmän tyttäreni, joka ei varsinaisesti hevoshullu ole. Satunnaisesti tekee mieli selkään.

Lenkillä uhkaa laihtuminen, joten välitankkauksia pitää olla. Ainakin kun selässä on sellainen joka ei osaa kieltää. Ainon kanssa ei mene läpi nämä. ;)

Saatiin ne horsmatkin sitten nurin, kun sama urakoitsija joka pellot perusti, kävi niittämässäkin. Oikein hyvin heinä on juurtunut.

Isäntä ja Hilla toteamassa heinän kohtaloa. Oikealla näkyvä kuusi on pihatien päässä oleva kahden ikivanhan lehtikuusen, yhden ikivanhan männyn ja punaisena loistavan ikivanhan vaahteran luoma kuja. Tätä peltotietä pitkin pääsee ratsastaen oikaisemaan meidän maastoreiteille.

Sen suurempia ei hevosten kuulumisiin liity. Josko sitä sitten siirrytään remppakuulumisiin?

Ei kinosta. -Hannes

Pasi on joutunut lapiohommiin armaan appiukon kanssa. Rakennusprosessin jumittava rengas on tallin pihanpuoleinen seinä ja osa tielle antavasta päädystä. Eli tämä:

Seinälle on käynyt köpelösti, sillä vuosien mittaan maa-aines on kohonnut ja kohonnut niin, että lopulta ulkopuoli on paljon korkeammalla kuin rakennuksen (maapohjainen) sisäpuoli. Sittenhän on käynyt niin, että sadevesi on saanut mukavan liukumäen suoraan kohti puurakenteita kun seinän alahirsi on hautautunut maan sisään. Asiaa ei toki ole ainakaan auttanut se, että ilman rännejä samaan pisteeseen on ohjautunut kaikki sadevesi myös peltikatolta. Tämän seurauksena routa on kallistanut tukipylväät vinoon ja RUMPS, seinä on pudonnut n. 20 cm sijoiltaan pylväiden ulkopuolelle. No, ehkä siitä ei lähtenyt rumps-ääntä. Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Ensin miehet siis kaivelivat enimpiä maita lapiolla. Sitten vuokrattiin Avant kuskeineen ja kaivuuhommat nopeutuivat kunnolla.

Päätyyn piti tehdä kulkureikä Avantille. 31.8.2016

Vanha väliseinä tukee kattorakenteita.

Muualla maa on pysynyt matalampana ja antanut rakenteiden olla rauhassa.

Sitten jatkui anturoiden kaivuu käsipelillä.

Uuden väliseinän anturakuoppa suuntaa oviaukon reunasta vastakkaisen oviaukon reunaan.

Ja sitten päästiin viime viikonloppuna anturanvaluhommiin! Nämä tosielämän MacGyverit tekivät valumuotit lecaharkoista niin, että ne peitettiin kirkkaalla muovilla (harkot eivät siis tartu valuun kiinni, vaan ovat muottina toimimisen jälkeen valmiina muurattavaksi oikealla kohdallaan).

Ensimmäinen kärrillinen! Makuuhallin kulkuseinän perustukset menossa. 10.9.2016

Lahonnut seinä sahattiin poikki niin, että kovaa puuta jäi jäljelle.

Valu tänäaamuna kuivuneena. :) Makuuhallin koko hahmottuu nyt paremmin, kun alue on rajattuna.

Niissä kohden, missä pylväät olivat suorassa, ne valettiin anturan sisään.

Miiru halusi tulla oppaaksi.

"Puuttuva palaneeen!" Eikös se ollu se joku Robinin biisi.

Mitta on harkkojen muuraajalle merkkinä mihin pitäisi tulla makuuhallin oviaukko.

Harkkojalan mallailua. Ja joku elukka.

Tästä kuvasta käy hyvin selväksi kuinka korkealla maa on pihan puolella. Se profiloidaan uudestaan niin, että se viettää pois päin tallista ja vedet päsevät valumaan sinne minne pitää. Ei talliin.

Miun lattialankut joutuivat ulkomajoitukseen. Nööööyyy!

Makuuhalliin tulevat kumimatot on pesty ja rullattu odottamaan h-hetkeä.

Mistä tietää, että taloudessa on hevosia? :D Ikinä ei pyykkinarulla oo hevoskamaa olluna...

Semmoinen on tilanne nyt. Toisin kuin Pasilla, alkaa minulla olla jo ihan tyyni olo sen suhteen, että ennen pahimpia kelejä saadaan pihatto valmiiksi. Hyvää vauhtia päästään nyt etenemään. Siivous- ja purkutyöt ovat paljon hitaampia kuin rakennustyöt, niin se vaan on.

 Suomenhevosen päivän iltana sain Jonnalta viestin että "Seppo mainittu!" ja linkin Aamulehden kolumniin, jossa esiteltiin hauskoja suomenhevosten nimiä. Hetken löi päässä tyhjää ja kolumnia lukiessa oli hyvin hämmentynyt ja epäuskoinen olo. Mutta kyllä! Seuraavat rivit aukenivat silmieni eteen:

"Suloisia nimiä ovat Armastus, Hekoheko, Seliseli Kuupeli, Hunajakaneli, Aika Taitava, Aika Liekeissä, Nekku Etevä ja Kissanainen. Makeita nimiä ovat myös Muriseva Muffinssi ja Lakritsikinuski."

Ei mitään hajua mistä toimittaja oli nimet bongaillut ja kuinka Seppo sinne oli hoksattu, mutta kyllä se iltaa piristi. Itsehän ollaan Jonnan kanssa nauraa kätkätetty nimelle jo suunnitteluvaiheessa, mutta ei tullut kyllä pieneen mieleenkään, että se tuolla lailla tulevaisuudessa "huomioitaisiin". :D